Romania, kierros Bukarestissa ja Transylvaniassa

Tämän kevään vuorikisaksi valikoitu Transylvania 100 Karpaattien vuoristossa ja Bucegin luonnonpuistossa (tästä oma blogikirjoitus http://jankhaltajaatikolle.blogaaja.fi/2024/06/04/transylvania-vuorikisa-karhujen-mailla/ ). Koska Romania vaikuttaa mielenkiintoiselta maalta, päätimme yhdistää reissuun myös viikon loman kierrellen pääkaupunki Bukarestia sekä Transylvanian aluetta.

Bukarest

Lensimme Bukarestiin lauantaina ja kentältä siirryimme juna-metro yhdistelmällä keskustaan ihan vanhankaupungin kupeeseen. Ostimme saman tien 10 kerran metrolipun, jotta voisimme rauhassa kierrellä pääkaupunkia myös laajemmin. Veimme tavarat suoraan hotellille ja lähdimme kiertelemään vanhaakaupunkia.

Romaniassa voi joka paikassa maksaa pankki- tai luottokortilla ja se on jopa suotavaa. Monissa Euroopan maissahan kortilla maksavia hiukan karsastetaan siitä aiheutuvien ylimääräisten kulujen takia. Täällä törmäsin kuitenkin sellaiseen kummallisuuteen, että monessa maksupäätteessä numerot olivat täysin sattumanvaraisessa järjestyksessä. Joissakin digitaalisissa näytöissä numeroiden paikka myös vaihteli jokaisen maksun välissä. Itse en oikeastaan edes muista pankkikorttini numeroa, mutta muistan näppäinten järjestyksen. Koska nappulat olivat eri järjestyksessä, jouduin kaivamaan puhelimen esiin ja katsomaan sen näytöltä, että missä järjestyksessä numeroiden kuuluisi olla ja missä järjestyksessä niitä painelen. Hämmentävää.

Bukarestilla on pitkä ja mielenkiintoinen historia idän ja lännen välissä. Vanhakaupunki on Bukarestin vilkas keskus ja siellä on paljon vanhoja rakennuksia eri aikakaudelta. Monet rakennukset ovat barokki- tai renesanssityylisiä ja Bukarestia kutsutaankin joskus ihan osuvasti Pikku-Pariisiksi tai Idän Pariisiksi. Vanhaakaupunkia on kunnostettu paljon, mutta kaupungin laidalta löytyy useita kommunismin jäljiltä rapistuneita rakennuksia.

Kiertelimme vanhankaupungin kujia, jotka ovat täynnä ravintoloita ja terasseja sekä erilaisia pieniä putiikkeja. Iltaisin terassit täyttyivät äänekkäistä ihmisistä, musiikki pauhasi kovaa ja ravintoloiden sisäänheittäjät esittelivät tarjontaa turhankin innokkaasti. Tämä on selvästi kaupungin bilekeskus, jossa paikallinen nuoriso sekä turistit juhlivat aamun tunneille asti. Hintataso on täällä myös selvästi muuta Romaniaa kalliimpi. Me etsimme ruokapaikat vanhankaupungin laitamilta hiukan rauhallisimmilta alueilta. Kaduilla oli myös erilaisia tapahtumia meneillään. Musiikkiesityksiä, tulitaiteilijoita, lastenjuhlia ym. Joka puolella tapahtui jotain.

Kävimme kävelemässä parlamenttitalolle, joka on entisen diktaattori Nicolae Ceausescun rakennuttama, aivan järjettömän suuri palatsi. Palatsille johtava katu on puistomainen ja siinä on useita suihkulähteitä. Pariisimainen vaikutelma.

Paluumatkalla kävelimme keskustaa halkovan Dampovita joen yli ja ihmettelimme, mitä keltaista joen pinnalla kelluu. Lähempi tarkastelu osoitti, että joki oli täynnä keltaisia kumiankkoja! Joessa oli kaksi miestä pienillä puuveneillä keräämässä kumiankkoja kyytiin ja jakoi niitä ohikulkijoille. Toivottavasti saavat kerättyä kaikki pois ja johonkin hyödylliseen käyttöön. Aikamoinen määrä turhaa muoviroskaa.

Seuraavana päivänä ajelimme metrolla hiukan kauemmaksi ja kävimme kiertelemässä Kuningas Mihail I:n puistossa. Viereisessä liikenneympyrässä sijaitsee suuri Pariisilaistyylinen riemukaari. Täältä löytyi myös suuri ulkoilmamuseo. Romanialainen versio Seurasaaresta. Alue oli maksullinen ja hyvin laaja. Sinne on koottu erilaisia vanhoja rakennuksia ympäri Romaniaa eri aikakausilta. Täällä oli paljon myös erilaisia käsityömyyjiä ja -kojuja. Ostimme purkin hunajaa kotiin vietäväksi ja välipalaksi pienen hunajakennon. Paluumatkalla kävimme katsomassa mm. Ateneul Roman konserttisalia, joka oli upea rakennus.

Illalla kävelimme hiukan keskustan ulkopuolella, jossa oli vanhoja, kauniita, mutta rapistuneita rakennuksia. Tapasimme paikallisen arkkitehdin, joka kertoi, että monet rakennukset ovat jääneet heitteille kommunismiaikojen jäljiltä, kun niiden omistukset eivät ole selviä. Hän myös suositteli nousemaan läheisen kirjakaupan yläkerrassa toimivaan kahvilaan, josta olisi upea näkymä kaupungin yli. Kävimme kyseissä kirjakaupassa, joka oli monikerroksinen ja sijaitsi vanhassa, kauniissa rakennuksessa, mutta kahvila oli valitettavasti jo kiinni.

Seuraavana aamuna palasimme metro-juna -yhdistelmällä lentokentälle, josta vuokrasimme auton. Näin vältimme ajon Bukarestin ruuhkissa ja parkkipaikkojen etsimisen. Suuntasimme autolla kohti maaseutua ja Transylvanian aluetta Karpaattien vuoristossa. Ensimmäinen kohde olisi Sibiun keskiaikainen kaupunki. Googlen mukaan matka-aika olisi noin 3,5 h, mutta lopulta aikaa kului lähemmäs 6 tuntia. Tiet maaseudulla ovat kaksikaistaisia (yksi kaista yhteen suuntaan) ja melko mutkaisia. Siellä on paljon rekkaliikennettä läpi pienten kylien, eikä mitään ohitusteitä ole. Matkalle osui pari isompaa tietyötä, jotka aiheuttivat todella isot ruuhkat. Tiet ovat täällä kyllä pääosin hyvässä kunnossa. Tosin pienissä kylissä on vain tämä yksi tie, joka kulkee kylän läpi ja muut tiet ovat hiekkateitä. Romaniassa on edelleen hyvin tavallista kulkea hevosvankkureilla ja niitä näkee kaupungeissakin.

Yhtäkkiä vuokra-automme alkoi pitämään kovaa ulinaa, joka muistutti jonkinlaista hälytysääntä. Emme keksineet mitään syytä sille eikä mitään merkkivaloja näkynyt. Hetken päästä puhelimeni alkoi pitämään melkein samanlaista ääntä ja puhelimeen tuli ilmoitus vakavasta karhuvaarasta. Sillä alueella, jossa juuri silloin ajoimme, oli nähty karhu aivan kylän lähistöllä. Romaniassahan on karhuja todella paljon.

Liikenne Romaniassa yllätti positiivisesti. Toki täällä ajetaan ylinopeutta aika huolettomasti ja maanteillä näkee hurjia ohituksia, mutta jalankulkijoita ja liikennevaloja täällä kunnioitetaan. Kun jalankulkija lähestyy suojatietä, koko liikenne pysähtyy välittömästi. Samoin liikennevaloihin pysähdytään jo keltaisella, toisin kuin Suomessa, jossa punaisia päin ajaminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Liikenneympyrät ovat täällä kyllä aika kaoottisia, koska kääntyä voi miltä tahansa kaistalta. Sisäkaistalta käännytään huoletta ulos ympyrästä, vaikka kaistaa sinne ei olisi. Tai ulkokaistalla ajetaan ympäri, kun muut yrittävät päästä ulos ympyrästä. Mutta kaikille annetaan tilaa. Kun joku on tulossa risteyksestä tai liittymästä, aina annetaan tilaa. Suomalainen itsekkyys kannattaa täällä unohtaa.

Sibiu

Lopulta pääsimme perille Sibiun kylään. Hotellimme oli pieni ja oikein viihtyisä. Majoitus täällä on edullista verrattuna Suomeen. Sibiu on kaunis keskiaikainen kaupunki, jossa on paljon kapeita kujia, kivimuureja ja holvikaaria. Keskustaa hallitsee suuri aukio, jonka laidalla on paljon vanhoja, mutta upeasti kunnostettuja rakennuksia. Vieressä on pienempi aukio ja suuri Saint Mary katedraali.

Kävelimme vielä illalla vanhankaupungin alueella ihailemassa vanhoja rakennuksia ja kahta suurta aukiota. Aurinko oli juuri laskemassa. Löysimme kivan ruokapaikan aivan Valheiden sillan kupeesta. Ruuan jälkeen kiertelimme vielä pimeässä kauniisti valaistua kaupunkia kuun loistaessa taivaalla. Romaniassa on siivottu ja kunnostettu alueita ja rakennuksia myös talkoovoimin. Esim. vanhoja kirkkoja kunnostetaan talkoilla ja ne saattavat toimia myös museoina. Pienissä kylissä kirkko on koko kylän keskus.

Seuraavana aamuna kävimme torilla, jossa oli myynnissä mm. hedelmiä, vihanneksia ja kukkasia. Kiertelimme kaupunkia ja kävimme kahvilla. Sibiussa olisi katseltavaa riittänyt enemmänkin, mutta lähdimme jatkamaan reissua kohti Sighisoaraa.

Sighisoara

Matkalla Sighisoaraan pysähdyimme sattumanvaraisesti pieneen Axente Severin kylään. Täällä oli myös näyttävä kirkko. Kirkon yhteydessä toimivaan museoon pääsi vierailulle pienellä pääsymaksulla. Museossa ei luultavasti vieraita käy kovin usein, kun yläkerran parvekemainen käytävä oli hämähäkinseittien peitossa, kun kävelimme siitä läpi. Kirkkoa ympäröivä muuri on osittain rakennettu jo 1400-luvulla ja muurin sisällä kulkee käytävä ja siellä on pieniä huoneita. Niissä ovat ihmiset aikoinaan majoittuneet kirkkomatkojen varrella. Nyt niissä oli erilaisia vanhoja esineitä varastoituna. Pari isompaa huonetta on majoituskäytössä. Olisi ollut hienoa majoittua tällaisessa paikassa, vaikka taso oli varsin vaatimaton. Mutta ei tällaisia taida netistä löytää, vain tietäjät tietää.

Jatkoimme matkaa kohti Sighisoaran kylää. Täällä majoituimme vanhaan rakennukseen kunnostetussa sympaattisessa hotellissa. Hotellin pitäjä esitteli meille upeita huoneita, jotka olivat kaikki remontoitu erilaisiksi mutta vanhaa kunnioittaen. Lähdimme aika pian kiertelemään keskustaa ja syömään lounasta.

Sighisoara on ehkä vielä kauniimpi kaupunki kuin Sibiu, mutta jonkin verran turistimaisempi. Rakennukset ovat kauniita ja koristeltuja. Jokainen rakennus on maalattu erivärisellä pastellinsävyllä. Kaduilla ja aukioilla on paljon ravintoloita, kahviloita, terasseja, jätskikoju ja erilaisia matkamuistokojuja. Ensivaikutelma kaduista oli hiukan ”krääsäinen” kun myyntikojut ja turistit peittivät osittain hienot vanhat rakennukset.

Aukion laidalla on suuri kellotorni ja aukiolle kuljetaan muurien reunustamaa kujaa holvikaarien alta. Aukion toiselta laidalta lähti lyhyt kävelykatu kohti kukkulaa, jonka huipulla on suuri kirkko. Huipulle johtaa katettu portaikko, joka on illalla myös valaistu. Katettu portaikko oli ihan kiva, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli lähemmäs 30 astetta. Kiertelimme myös hiukan syrjäisempiä kujia, joissa ei ollut juurikaan ihmisiä eikä myyntikojuja. Nämä kujat olivat todella kauniita värikkäine taloineen. Täällä on myös useita houkuttelevia kahviloita kauniine sisutuksineen ja kukkaistutuksineen. Kävimmekin siis juomassa kahvit ja syömässä jätskit.

Kävimme välillä hotellilla pulahtamassa puutarhan uima-altaaseen. Vesi oli raikkaan viileää. Pieni lepo hotellilla ja lähdimme vielä illalliselle. Illalla kaupunki oli vielä kauniimpi, kun krääsäkojut oli korjattu pois ja ihmisiäkin oli vähemmän. Varsinainen turistikausi ei ole vielä alkanut ja osa hotelleista on vielä suljettuna.

Brasov

Seuraavana päivänä jatkoimme kohti Brasovia. Pysähdyimme matkalla ensin ihan sattuman varaisesti Critin kylään, jonka kiersimme ympäri hiekkatietä pitkin. Vaikka kylä itsessään on pieni, niin täältä löytyi suuri ja nykyaikainen majatalo, jossa on myös ravintola. He ilmeisesti järjestävät ohjelmaa isommillekin ryhmille. Majatalon vieressä oli vanha kirkko, johon kävimme tutustumassa.

Seuraava pysähdys oli Rupean kylässä, kun huomasimme jo kauempaa, että kylässä on hieno, vanha linnoitus. Nopea googlaus ja ajoimme linnoituksen pihaan. Kävimme kiertelemässä linnoitusta, jonka jälkeen jatkoimme Brasoviin.

Hotellimme sijaitsi kukkulalla, johon piti ajaa pientä mutkaista tietä ylöspäin eikä googlekaan onnistunut reittiopastuksessa ihan ensiyrittämällä. Brasovin kaupunki on aika paljon suurempi kuin aiemmat pysähdyspaikkamme. Täältä löytyy muiden kylien tapaan myös suuri keskusaukio, jonka ympäristössä on paljon vanhoja, mutta kunnostettuja rakennuksia. Kävelykatujen varressa on paljon ravintoloita ja kahviloita terasseineen.

Säästelimme jalkoja viikonlopun kisaa varten ja nousimme kaapelihissillä ylös Tampa-kukkulalle noin 1000 metrin korkeuteen. Ylhäällä kukkulan rinteessä on suuri Brasov kyltti. Kävimme kävelemässä jonkin matkan päässä sijaitsevalle linnalle. Kiersimme linnan pihaa ja sen muureissa sijaitsevia museotiloja, mutta itse rakennus oli jo suljettu tältä päivältä.

Karhujen suojelualue

Seuraavana aamuna starttasimme auton kohti Branin kylää, mutta matkalla pysähdyimme karhujen suojelualueelle. Romaniassa on paljon karhuja ja täällä on maailman suurin karhujen suojelualue. Tällä hetkellä reilun 70 hehtaarin alueella elää noin 120 vankeudesta pelastettua karhua. Osa pelastetuista karhuista on saattanut elää jopa 30 vuotta kahlittuna pieneen häkkiin, eivätkä ne enää pärjää täysin luonnossa. Karmeimmissa tapauksissa karhuilta on revitty hampaat ja kynnet ja ne on sokeutettu, jotta ne eivät vahingoittaisi ihmisiä, jotka haluavat paijata niitä. Ihmisluonto on kyllä täysin järjetön! Täällä ne saavat elää kuitenkin mahdollisimman luonnon mukaisissa olosuhteissa ja niitä ruokitaan tarvittaessa. Osa karhuista tarvitsee myös säännöllisesti eläinlääkärihoitoa voidakseen elää kivutonta karhunelämää. Tämä ei ole eläintarha tai näyttelykeskus. Tämä on enemmänkin koulutuskeskus, jossa kaikki tapahtuu eläinten ehdolla. Täällä on ihmisille hyvin tarkat säännöt, joista opas piti tiukasti kiinni. Pari kertaa hän joutui ojentamaan hyvin napakasti erästä lapsiperhettä. Alle 5-vuotiaat lapset eivät tänne pääse, koska lapsilla tulee olla jonkinlainen kyky noudattaa ohjeita. Täällä pyritään opettamaan ihmisiä kunnioittamaan eläimiä ja luontoa sekä eläinten oikeutta elää vapaina luonnossa. Toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja siksi mekin maksoimme lipun lisäksi myös valokuvauskorvauksen ja ostimme mukin, jonka kyljessä oli Alice karhu. Näimme myös pienen vilauksen Alicesta puiden lomassa.

Bran

Iltapäivällä saavuimme Braniin. Kylä on pieni ja se elää täysin linnaturismin varassa. Branin linna on ollut esikuvana Dracula-elokuvissa, joilla on löyhä yhteys 1400-luvun verenhimoiseen diktaattoriin Vlad Tepesiin. Linna on kyllä kieltämättä kaunis matalan kukkulan laella. Linnan porttien edustalla on basaarimainen kuja täynnä erilaisia myyntikojuja. Tarjolla on erilaisia matkamuistoja ja kaikenlaista uppopaistettua asiaa, jota jossain ruuaksikin kutsutaan. Ihmisiä on paljon, vaikka turistikausi ei ole vielä varsinaisesti alkanut. Heinä-elokuussa turistimassat ovat moninkertaisia.

Kisakeskus lähtö- ja maalikaarineen on linnan muurien sisäpuolella eikä sinne ennen lauantaita pääse kuin lipun ostamalla. Toisaalta sinne ei ole mitään tarvettakaan mennä, kun kisaexpo sijaitsee läheisellä urheiluhallilla, jossa on myös numerolappujen nouto perjantai-iltana.

Ostimme kuitenkin liput ja kävimme kiertämässä linnan muutaman muun turistin kanssa. Omat odotukset linnan suhteen olivat todella alhaiset, kun olen kuullut siitä aika paljon negatiivista. Moni on kokenut turistimassat erittäin ahdistavina ja linnan hyvin kaupallisena ja odotuksiin nähden pettymyksenä. Koska itse odotin pelkkää pettymystä, niin itse linna oli lopulta ihan positiivinen yllätys. Mutta hurja turistirysähän se on.

Kiertelimme linnan pihalla ja kävimme ottamassa kisakuvat lähtökaaren alla. Kieltämättä puitteet olivat hienot, kun mahtava linna kohoaa lähtökaaren takana.

Perjantaina treffasimme pari Suomalaista, joista Jere osallistui 100 km matkalle ja Juuso oli huoltamassa häntä. Kävimme jätskillä ja noutamassa numerolaput yhdessä. Samalla napattiin myös yhteinen Suomi-tiimi kuva. Sen jälkeen lähdimme hotellille pakkaamaan kisareppuja ja valmistautumaan kisaan. Tarkoitus päästä ajoissa nukkumaan, kun Johanneksen startti oli lauantaiaamuna jo klo 5. Oma starttini oli klo 9. Kisasta on erillinen blogipostaus.

Sunnuntaina kävimme katsomassa palkintojenjakoa, kun Jere juoksi 100 km kisassa jaetulle toiselle sijalle. Palkinnot jaettiin kuitenkin ikäsarjoittain, jolloin hän oli jaetulla 1. sijalla omassa sarjassaan. Hienoa Suomalaismenestystä!

Sunnuntai meni syödessä ja lepäillessä. Hotellin puutarhassa oli jacuzzi, jossa loikoilimme hetken aikaa, vaikka emme ole varsianisesti ammeessa lilluvaa sorttia kumpikaan. Pihan trampoliinillakin piti käydä hetki pomppimassa.

Maanantaina lähdimme ajamaan kohti Bukarestin lentokenttää. Pysähdyimme matkalla vielä Pelesin linnalla, joka on maanantaisin suljettu ja lisäksi remontissa. Mutta linna oli ihan hieno ulkoapäin. Bukarestiin pääsimme tällä kertaa ilman ruuhkia tai muita kommelluksia.

Romania on kaunis ja mielenkiintoinen maa. Sieltä on ehdottomasti nähtävä Bukarestin lisäksi muutakin, esim. juuri tuo Transylvanian alue. Hintataso on pääasiassa Suomea edullisempi, mutta esim. bensan hinta lähenteli Suomen hintoja. Toukokuun loppu oli hyvä ajankohta matkustaa. Kaikkialla oli vihreää ja kukat kukkivat joka puolella, mutta varsinainen turistikausi ei ole vielä alkanut. Säätkin suosivat meitä, lukuun ottamatta paria kuumaa hellepäivää.