Meloen Ahvenanmaalle

Perinteisesti olemme viettäneet juhannuksen merellä meloen, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Tänä vuonna meillä oli myös seuraava viikko vapaata, joten vesillä oli tarkoitus viettää vähintään viikon verran.

Lähdimme liikkeelle torstaiaamuna melontaseuran vajalta, pakattuamme kajakit auton katolle. Kolmen tunnin ajomatka Turun Vuosnaisiin, josta oli tarkoitus lähteä vesille. Ensimmäisen haasteen kohtasimme satamassa, kun kaikki rajoituksettomat autopaikat olivat varattu. Ilmeisen yleinen ongelma kesäaikaan. Onneksi saimme jättää auton ravintola- ja majoitusyritys Spaunan pihalle 5 euron vuorokausimaksulla. Sitten vain kajakit ja kamat rantaan. Saariston vierasvenesatamissa on yleensä melko huonosti kajakeille sopivia vesillelaskupaikkoja, mutta venerampilta yleensä onnistuu hyvin, jos ei muuta liikennettä ole. Satamassa törmäsimme Mikkoon, joka oli myös lähdössä melomaan juhannukseksi. Lähdimme yhtä matkaa ylittämään pahamaineista Kihtiä, mutta sen jälkeen reittimme erkanivat, mutta törmäsimme vielä pariinkin kertaan viikonlopun aikana. Kihti on noin 2-3 km leveä laiva- ja veneväylä, joka erottaa Ahvenanmaan saariston Turun saaristosta. Väylällä tuuli pääsee puhaltamaan suoraan pohjoisesta avomereltä, joten huonolla säällä siinä voi olla iso aallokko. Mutta etenkin vilkas laiva- ja veneliikenne tekee siitä haastavan ylitettävän. Tai aiemmin on tehnyt. Nyt veneliikenne on todella vähäistä, emmekä nähneet ainuttakaan venettä ylityksen aikana. Sääkin oli tyyni ja ilta-aurinko paistoi lämpimästi.

Ensimmäiselle melontaillalle ei matkaa ehtinyt kertyä kovin paljon ja meloimme Jurmon sataman ohi Brandön saariryhmän länsipuolelle Högholmille, josta etsimme sopivan leiripaikan. Olemme vielä sen verran lähellä Manner-Suomea, että sopivia leiripaikkoja on vaikea löytää. Saaret ovat täällä enemmän puustoisia ja pusikkoisia, jotka ovat paksujen hämähäkinseittien peitossa. Saaristossa on myös punkkeja paljon, joten metsäiset, pusikkoiset tai heinikkoiset alueet jätämme suosiolla niille. Myös kalliot kohoavat täällä jyrkemmin, joten sopivia kajakin rantautumispaikkoja ei niin helposti löydy. Täällä on myös mökkejä jonkin verran. Löysimme kuitenkin oikein mukavan saaren, johon kajakit sai helposti rantaan ja teltalle löytyi sopivan tasainen paikka kalliolta. Tässä oli kiva istuskella katsomassa auringonlaskua. Iltauinnillekin pulahdettiin.

Juhannusjuhlat

Aamulla jatkoimme matkaa Brändön saariryhmän länsireunaa etelään päin. Olen haaveillut aidosta saaristolaisjuhannuksesta, johon kuuluu juhannussalon pystytys, haitarimusiikkia ja iloisia ihmisiä. Rantauduimme Åvan kylän satamaan ja kävimme kävelemässä kylän raitilla, joka oli varsin hiljainen. Juhannusjuhlien oli tarkoitus alkaa täällä klo 14, mutta emme nähneet mitään, mikä olisi viitannut juhlapaikkaan. Päätimmekin jo lähteä kohti Brändön kylää etsimään seuraavia juhannusjuhlia. Juuri kun olimme pakkaamassa kajakkeja, näimme useita ihmisiä kulkemassa tietä pitkin ison punaisen puutalon taakse. Juhlien täytyi olla siellä, joten lähdimme perään.

Juhlapaikkana oli kylätalo, jonka pihalla iso joukko ihmisiä valmistautui juhannussalon nostoon. Kahvipöytään katettiin juuri mansikkakermaleivoksia. Paikalla oli paljon ihmisiä ja tunnelma oli lämmin, muutenkin kuin sään puolesta. Lapset leikkivät kallioilla, aurinko paistoi, eikä humalassa olevia ihmisiä näkynyt yhtään. Juhannussalko nousi pystyyn usean miehen voimin. Sen jälkeen alkoi haitarinsoitto. Ihan paras juhannustunnelma!

Jonkin aikaa juhlatunnelmaa seurattuamme lähdimme jatkamaan matkaa kohti Brändön kylää, jossa olisi oma juhannusjuhlansa klo 20. Olimme ajatelleet pystyttää leirin johonkin lähisaareen ja meloa katsomaan juhannussalon pystytystä. Sopivia rantautumissaaria ei kuitenkaan löytynyt kuin yksi, mutta siellä oli linnuilla poikaiset ja ne hermostuivat, kun lähestyimme saarta. Saaristo on lintujen koti, joten mielestämme ihminen väistää. Näin teimmekin ja päädyimme lopulta rantautumaan Brändön kylän viereiselle hiekkarannalle. Täältä pääsi kävellen kylään ja juhannusjuhliin. Juhannussalko nousi täälläkin kauniissa ilta-auringossa ja yhteislaulujen saattelemana, mutta muutoin juhla oli paljon vaatimattomampi kuin Åvan juhla. Lähdimme aika pian takaisin kajakeille. Rantakalliolla korkkasimme vielä oman juhannusskumpan ja katselimme auringonlaskua.

Seuraavana aamuna nousi ennustetusti kova tuuli, joka tulisi hidastamaan meidän matkantekoa seuraavat pari päivää. Meloimme hiukan lyhyempiä päiviä, koska vastatuuleen eteneminen on raskaampaa ja hitaampaa. Emme myöskään lähteneet tässä tuulessa Väderskärille, Myrskyluodon Maijan saarelle, joka sijaitsee aika pohjoisessa avomerellä. Haasteeksi alkoi myös muodostua vesitäydennykset. Ahvenanmaan saaristo ei ole kansallispuistoaluetta, eikä täällä ole metsähallituksen tai minkään muunkaan tahon ylläpitämiä retkeilyrakenteita. Useat saaret ovat yksityisomistuksessa. Täällä on melko vähän vierasvenesatamia ja leirintäalueita, joista vettä voisi saada. Kauppa löytyy vain kolmelta saarelta ennen Manner-Ahvenanmaata, ja nekin ovat juhannusviikonlopun kiinni. Muutenkaan kyläkauppojen aukioloajat eivät ole samaa luokkaa kuin kaupungeissa olemme tottuneet. Brändöstä hiukan länteen on Korsön saari, jossa on leirintäalue. Meloimme sinne hakemaan vettä. Leirintäalue sijaitsi kauniilla rauhallisella paikalla. Jos joskus olisi tarvetta yöpyä leirintäalueella, niin tämä olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Saavuimme saarelle todella kovassa tuulessa, mutta kajakeille löytyi pieni suojaisa sisälahti, jossa oli hiekkaranta. Täytimme vesivarastot, söimme lounaan saaressa ja otimme pienet päiväunet kalliolla tuulensuojan puolella odotellessamme tuulen laantumista, ennen kuin jatkoimme kohti länttä. Meillä oli pari isompaa selkää ylitettävänä, mutta ennusteen mukaan tuulen pitäisi hiukan laantua iltaa kohden. Tosin seuraavalle päivälle oli jälleen luvassa kovaa tuulta.

Lähdimme melomaan melkoiseen aallokkoon, mutta jonkin ajan kuluttua tuuli alkoi tyyntyä ja melontasää oli oikein hyvä. Nyt aloimme olemaan enemmän ulkosaariston puolella, jossa on paljon kauniita silokalliosaaria ja vähemmän puustoa ja heinikkoa. Upeita leiripaikkoja löytyy täällä huomattavasti helpommin. Löysimme hienon silokalliosaaren, jossa oli kajakeille suojainen laguuni. Teltallekin löytyi paikka tasaiselta kalliolta. Kiersimme saaren ympäri ilta-auringossa. Täältä löytyi todella upeita sileitä kallioita. Vain jääkauden aikaisten jäämassojen jättämät urat raidoittivat muuten täysin sileää kallion pintaa, jonka ilta-aurinko värjäsi lämpimän punaiseksi.

Aamuyöllä heräsimme kummalliseen ääneen. Ääni kuulosti etäisesti lokin huudolta, mutta sellaiselta matalalta rääkymiseltä, jossa jokainen rääkäisy oli hiukan erilainen. Kun vilkaisimme teltan oviaukosta ulos, niin kalliolla seisoi kaksi lokkia vastakkain ja huusivat toisilleen. Kai tämä oli lokkien aamu neljän makkarakioskijono, jossa möykätään ja uhitellaan toisilleen. Siinä sitten aamuyöllä sai pohtia, että mitähän ne milläkin rääkäisyllä toiselle halusivat kertoa.

Sunnuntaiaamuna lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin, koska tuuli oli aamusta hiukan rauhallisempi, mutta edelleen kohtalaisen reipas. Ennusteen mukaan tuuli yltyisi päivän aikana, joten meloimme hiukan lyhyemmän pätkän tänään ja leiriydyimme saariston pohjoisreunalle, juuri ennen ison selän ylitystä Väderskärille eli Myrskyluodon Maijan saarelle. Maanantaista alkaen tuulen pitäisi tyyntyä. Koska melontapäivä oli ollut jokseenkin lyhyt, meillä oli koko iltapäivä ja ilta aikaa loikoilla aurinkoisilla rantakallioilla ja kierrellä saaren rantoja. Mukava viettää vaihteeksi tällainen laiska päivä. Muutaman metrin päässä telttapaikasta oli kalliossa halkeama, jossa asui muutama kyykäärme. Sovimme kuitenkin, että emme häiritse toisiamme, joten tulimme ihan hyvin toimeen naapureina vierailumme ajan. En inhoa käärmeitä ja minusta on hienoa, että kyy on nykyisin rauhoitettu. Se on hyödyllinen eläin ja syö mm. rottia ja muita jyrsijöitä, jotka taas levittävät punkkeja.

Myrskyluodon Maijan saarelle

Aamulla tuuli oli tyyntynyt täysin ja heräsimme sankkaan merisumuun. Kun teltasta nousi, näkyvyys oli vain muutaman metrin. Ilma oli kostea. Söimme aamupalan rauhassa rantakalliolla, jotta sää ehtisi selkeytyä. Vähitellen aurinko alkoi lämmittämään enemmän ja sen säteet kajastivat sumuverhon läpi. Maisemat muuttuivat todella kauniiksi. Näkyvyys parani pariin kymmeneen metriin ja joka puolella oli todella kaunista. Kaivoin järjestelmäkameran kajakista ja juoksentelin innoissani ympäri rantoja kuvaamassa kauniin sumuisia maisemia. Aurinko lämmitti koko ajan enemmän ja näkyvyys parani pikkuhiljaa, mutta edelleen meren yllä leijui paksu sumuverho. Päätimme kuitenkin lähteä liikkeelle, mutta sen sijaan että meloisimme suoraan Väderskärille useiden kilometrien pituisen selän yli, päätimme kiertää hieman etelän kautta, jossa oli pari pientä saarta. Näin olisi helpompi varmistaa oikea reitti sumussa. Kartan ja kompassin lisäksi meillä oli myös gps turvana varalta. Tämä oli ehkä kaunein melontakeli, jossa olen koskaan melonut. Täysin tyyni merenpinta ja joka puolella näkyi pelkkää tyhjyyttä. Sumu loi aavemaista tunnelmaa, mutta auringonsäteet valaisivat sumuverhoa kauniisti. Todella upeaa!

Suunnistuksemme osui suoraan kohteeseen ja tulimme pieneen poukamaan Väderskärin rantaan. Vanhat rakennukset näkyivät puiden lomassa, mutta tässä kohtaa saarta oli vaikeuksia löytää sopivaa rantautumispaikkaa. Saarella kasvoi aika paljon puita ja pensaita ja kasvillisuus oli pahasti villiintynyt. Jätimme kajakit rantakivikkoon ja lähdimme etsimään lähes umpeen kasvanutta polkua rakennuksille. Venevajan seinällä roikkui viikate, mutta pusikon läpi sinne ei päässyt. Kuljimme useiden harmaiden pienten hirsirakennusten ohi ja lopulta tulimme päärakennukselle, jonka tunnistin heti Myrskyluodon Maijan taloksi. Täällä on kuvattu Myrskyluodon Maijan tv-sarjaa 70-luvulla. Talon sisällä oli aika sotkuista, mutta muistin heti vihreän kerrossängyn ja nurkassa olevan tulipesän tv-sarjasta.

Olimme juuri lähdössä Väderskärin poukamasta, kun kova lokkien huuto kiinnitti huomioni. Näin taivaalla kaartelevan suuren merikotkan, jota ainakin 10 lokkia ajoi takaa ja äänekkäästi kirkuen hyökkäilivät kotkan kimppuun. Hienoa nähdä, kuinka lokit yhdistivät voimansa ja ajoivat monta kertaa suuremman petolinnun tiehensä. Kotka katosi horisonttiin, emmekä nähneet sen palaavan.

Ahvenanmaa

Aikamme kierreltyämme jatkoimme matkaa kohti Manner-Ahvenanmaata. Parin tuulen takia lyhyemmäksi jääneen päivän jälkeen olisi tänään tarkoitus meloa hiukan pidempi pätkä. Rantauduimme muutaman kilometrin jälkeen hienolle kalliosaarelle syömään lounasta. Samalla soittelimme Bomarsundin leirintäalueelle kysyäksemme saunavarausta. Saunat ovat yleensä hyvinkin varattuja, mutta meillä kävi hyvä tuuri ja saimme saunan varattua klo 20 illalla. Tämä tarkoitti sitä, että meidän olisi melottava seuraavat reilu parikymmentä kilometriä aika reippaasti, jotta varmasti ehdimme saunaan. Brändön juhannusjuhlien jälkeen emme ole nähneet sen enempää ihmisiä kuin veneitäkään. Useamman päivän on saanut meloa täysin omassa rauhassa. Lähestyessämme Ahvenanmaata näimme jo kaukaa, että vastaan oli tulossa kaksi melojaa. Yllättäen melojat, tai toinen heistä, olikin meidän vanhoja tuttuja. Erikoinen sattuma täällä lähes autiolla merellä.

Saavuimme vihdoin Manner-Ahvenanmaalle ja Bomarsundin leirintäalueelle. Ahvenanmaalla on jokaisen oikeudet voimassa rajoitetusti, eikä leiriytyminen ole suotavaa muualla, kuin sille erikseen varatuilla paikoilla. Suurin osa rannoista on yksityisessä omistuksessa. Pystytimme siis teltan leirintäalueelle rannan tuntumaan. Ehdimme vielä ravintolaan juomaan kylmät oluet, jotka maistuivat erityisen hyvältä pitkän ja helteisen melontapäivän jälkeen. Sen jälkeen pääsimme rantasaunaan. Aivan mahtavaa! Tähän asti peseytyminen on tapahtunut viileässä merivedessä ja saveteilla putsaillen, mutta nyt oli kiva päästä pesemään viiden päivän suola- ja aurinkorasvakerrokset pois iholta. Meillä oli mukana pieni pullo bioshampoota, joten hiuksetkin saatiin puhtaaksi. Hyttysiä täällä on ihan hitokseen paljon.

Seuraavana päivänä pidimme lepopäivän melonnasta ja vuokrasimme pyörät. Perus turistimankelit, jossa on kolme vaihdetta ja jalkajarrut. Alamäessä piti koko ajan hokea itselleen, että muista jalkajarru, muista jalkajarru, jotta ei yhtäkkiä vetäisi käsijarrua pohjaan. Pyöräilykypäriä täältä ei tietenkään saanut. Hassua, miten sitä tunsi itsensä koko ajan jotenkin tosi typerän näköiseksi polkiessa ilman kypärää. Nolotti.

Maaseudun halki oli mukavaa pyöräillä. Tienvarressa näkyi perinteisiä heinäseipäitä ja lampaita sekä lehmiä laiduntamassa. Ensimmäinen pysähdys oli Kastelholman linna ja sen vieressä oleva ulkoilmamuseo. Matka jatkui kohti Maarianhaminaa ja yhdessä risteyksessä piti pysähtyä tarkistamaan google mapsista reittiä. Ja hyvä että piti, koska silloin huomasimme tien sivussa pienen idyllisen kahvilan, jossa on myös huoneita vuokrattavana. Kävimme syömässä kuuluisat Ahvenanmaan pannarit ja joimme sitruuna- sekä raparperi-seljankukkalimonadit. Paikka oli oikein viihtyisä. Täällä voisi hyvinkin yöpyä joskus, kun tulemme pyörillä kiertämään saarta. Siis omilla pyörillä.

Lähestyessämme Maarianhaminaa, maisema alkoi muuttua kaupunkimaiseksi ja vastaan tuli teollisuushalleja ja muita isompia rakennuksia. Jätimme pyörät kävelykadun päähän ja lähdimme kävellen kiertelemään kaupunkia. Kävimme vierailulla museolaiva Pommernilla, joka oli oikein mielenkiintoinen. Saimme kuulokkeet, josta kuului tarina 1900-luvun alun merimieselämästä. Tarina oli hauska. Kävimme syömässä isot saaristolaisleivät, jotka maistuivat erittäin hyviltä viiden päivän pussiruokinnan jälkeen. Sitten olikin aika suunnata polkupyörän renkaat paluureitille. Kävimme matkalla Stallhagenin panimolla juomassa oluiden maistelulankun. Siinä oli neljä yhden desilitran kokoista tuoppia eri oluita. Oikein hyvä setti. Panimolla oli myös joku Irkkubändi soittamassa ja sopi tunnelmaan oikein hyvin.

Takaisin leirintäalueella olimme vasta yhdeksän jälkeen illalla. Oikein mukava päivä, vaikka kyllähän tuo 75 km pyöräily turistipyörällä oli aika raskasta. Mutta Ahvenanmaa on kiva saari pyöräillä. Itse tykkäsin maaseudusta paljon enemmän kuin Maarianhaminasta, joka oli ehkä hiukan pettymys. Olin odottanut enemmän sellaista saaristokylää vanhoine puutaloineen, mutta Maarianhamina on kaupunki, josta löytyy paljon myös rumia rakennuksia. Tulemme varmasti tänne uudelleen, ehkä pyöräreissulle ja silloin Maarianhaminan voi huoletta jättää väliin.

Paluumatkalle

Keskiviikkoaamuna kävimme vielä kävellen kiertämässä Bomarsundin linnoitukset, jonka jälkeen suuntasimme takaisin merelle. Manner-Ahvenanmaalla oli kiva käydä kiertelemässä, mutta vielä kivempi oli palata merelle ja pienille kalliosaarille. Luonto siellä on niin paljon kauniimpaa ja vedet kirkkaampia. Myös oma rauha houkuttelee autiosaarille.

Meloimme Vårdön itäpuolelle ja löysimme taas oikein hienon kalliosaaren. Seuraavaksi olikin pohdinnan paikka loppureitin osalta. Lauantaille oli luvassa ukkosia ja alkureissun tuuliset päivät olivat viivästyttäneet muutenkin etenemistä, joten päätimme nousta kajakkeinemme saaristolautan kyytiin Vårdöstä ja matkata sillä Torsholmaan. Näin olisimme päivää aikaisemmin Vuosnaisissa ja välttäisimme ukkoset. Lisäksi saisimme yhden ylimääräisen pyykinpesupäivän, kun maanantaina olisi lähtö kohti Lappia. Lauttamatka oli myös kiva kokemus muutenkin monipuolisella reissulla.

Torsholman satamassa olimme vasta 20:45 ja pääsimme vesille hiukan yhdeksän jälkeen. Ilta oli tyyni ja kaunis. Huomasi, että lähestyimme taas Manner-Suomea, koska yöpymispaikan löytäminen saarista alkoi käydä jälleen haastavammaksi korkeareunaisten kallioiden, runsaan kasvillisuuden ja kesämökkien takia. Yhden saaren rannalla iso valkohäntäpeura tuijotti meitä pitkään täysin paikoilleen jämähtäneenä, kunnes pötki metsikköön. Valkohäntäpeura on täällä harvinainen, joten oli hienoa nähdä sellainen. Sen sijaan metsäkauriita on saaristossa paljon. Aurinko alkoi laskea ja vaikka auringonlaskussa olikin tosi hienoa meloa, alkoi meille tulla kiire löytää telttapaikka. Lopulta sellainen löytyi oikein kivalta pieneltä saarelta aivan Kihtin reunalta. Viimeinen yö Ahvenanmaan saariston puolella. Saimme teltan juuri pystyyn, ennen kuin aurinko laski. Auringonlaskun jälkeen hyökkäsivät hyttyset. Niitä on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon, mutta Ahvenanmaan pääsaarta lukuun ottamatta ne ovat tulleet esiin vasta auringonlaskun jälkeen. Alkumatkan tuulisissa säissä oli se hyvä puoli, että hyttyset ja paarmat pysyivät poissa. Loppureissu on ollut tyyntä ja helteistä, joten öttiäisiäkin on riittänyt.

Perjantaiaamuna heräsimme aikaisin auringon porottaessa kuumasti teltan kattoon. Pääsimme ajoissa liikkeelle kohti Vuosnaisten satamaa ja reissun päätöstä. Kihtin ylitimme täysin pläkässä kelissä. Tälläkään kertaa veneitä ei näkynyt kuin pari jossain kauempana. Tällä reissulla on hämmentänyt veneiden vähäinen määrä. Niitä ei ole näkynyt juuri lainkaan. Muutama purjevene on seissyt jonkun saaren rannassa, mutta moottoriveneitä ei ole näkynyt kuin ihan muutama koko reissun aikana. Olisikohan bensan hinnalla tai ylipäätään elinkustannusten nousulla vaikutusta asiaan. Tai sitten ihmiset ovat alkaneet vähentämään huviveneilyä ja pakokaasujen tupruttamista luontoon turhanpäiten. Näin melojalle tämä tilanne sopii varsin hyvin enkä usko luonnonkaan pistävän asiaa pahakseen!

Vuosnaisissa pakkasimme varusteet ja kajakit autoon, kävimme syömässä burgerit ja jätskit, jonka jälkeen suuntasimme kotia kohti. Reissu oli enemmän kuin onnistunut. Säät suosivat, vaikka alun pari tuulista päivää hidastikin hiukan matkantekoa. Mutta aurinkoa riitti koko ajan, ehkä jopa liiankin kanssa. Lämpötilat olivat pahimmillaan lähellä 30 astetta, mutta vesillä helteitä on onneksi helpompi sietää. Reissu oli muutenkin monipuolinen. Ulkosaariston kaunis luonto, Väderskärin rakennukset, Ahvenanmaan turistipyöräilypäivä, saaristolaisjuhannus ja haitarimusiikki. Hieno reissu!

Loppuun vielä muutama kuva reissusta: