Tämän vuoden perinteinen juhannusmelonta suuntautui Saaristomerelle ja sen eteläosiin. Ajatuksena oli kierrellä kauniita ja autioita kalliosaaria, mutta vierailla myös muutamissa tunnetummissa kohteissa.
Startattiin torstaiaamuna Espoon vajalta kajakit auton katolla. Ajoimme Kasnäsin vierasvenesatamaan, jossa söimme lounaan ja nostimme kajakit vesille. Tuuli oli aika kova, mutta sää muuten aurinkoinen ja kaunis.
Suunnitelmissa oli viettää juhannus Örön saarella, mutta muuten emme olleet tehneet tarkempia suunnitelmia, vaan tarkoitus oli edetä fiiliksen ja sään mukaan. Toki Bengtskärin majakka oli yhtenä etappina, mikäli tuuli tästä rauhoittuisi. Lähdimme siis melomaan kohti Örötä kovassa vastatuulessa ja hiukan ennen Örön vesiä aloimme etsimään sopivaa yöpymissaarta. Saaristomerellä on todella paljon mökkejä ja olikin erittäin vaikeaa löytää saari, jossa mökkiä ei olisi, mutta joka ei myöskään olisi kansallispuiston alueella, koska siellähän ei saa yöpyä kuin merkityillä telttapaikoilla. Lisäksi täällä on haasteena se, että saaret ovat aika jyrkkärantaisia, joihin on kajakin kanssa hankalaa päästä rantautumaan. Täydessä lastissa olevaa kajakkia kuin ei kovin paljon edes nostella. Myös teltalle pitäisi löytyä edes kohtalaisen tasainen paikka.
Lopulta löysimme oikein kivan aution saaren, jonka rantaan sai kajakit vedettyä ja teltan pystyyn ylös kallion päälle. Täältä oli kauniit näkymät saaristoon ja tuulikin jäi saaren toiselle puolelle. Merikotkakin kävi tekemässä muutamia kierroksia saaren yllä. Aamulla oli kiva pulahtaa uimaan kirkkaaseen veteen.
Perjantaina tuulinen sää jatkui ja päätimme meloa suoraan Örön saarelle, vaikka matkaa ei tullut kovin paljon. Saari on entinen sotilassaari, jossa on paljon linnoituksia ja muita vanhoja rakennelmia. Myös saaren luonto on mielenkiintoinen. Meille jäisi siis hyvin aikaa kiertää saaren luontopolku ja tutustua sen historiaan ennen rantasaunaa sekä illallisbuffettia.
Saarelle rantaudutaan Balgetin lahteen, joka oli muuten ihan kiva hiekkapoukama, mutta rantaan oli kasaantunut paljon levää, joka haisi todella pahalle. Saarella saa telttailla vain merkityllä telttailualueella, jossa oli jo useampi teltta pystyssä, kun saavuimme paikalle.
Söimme kevyen lounaan ja lähdimme kiertämään reilun 5 km luontopolun. Saari on kyllä kaunis. Aivan eteläisetä kärjestä näkyi myös Bengtskärin majakan siluetti kaukana horisontissa. Etäisyyttä linnuntietä on noin 15 km. Kierroksen jälkeen oli vuorossa rantasauna ja saunalta suoraan saaristolaisbuffaan, joka oli oikein herkullinen.
Ravintolan pihalla oli bändi soittamassa klo 19 alkaen ja luvassa on juhannustanssit nurmikolla. Paikalle kerääntyi aika paljon ihmisiä, joista monet lapsiperheitä. Tunnelma oli mukava.
Seuraavana aamuna kävimme kiertämässä vielä toisen n. 5 km pituisen luontopolun, joka suuntautui saaren toiseen päähän. Nyt tuuli oli tyyntynyt selvästi aiemmista päivistä.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme meloneet Bengtskärille sunnuntaina, mutta lauantaina oli tosiaan niin tyyntä ja kaikin puolin hieno sää, että päätimme lähteä kohti Bengtskäriä kevyen lounaan jälkeen. Pakkasimme kajakit ja lähdimme melomaan n. 15 km etappia, josta n. 10 km on avomerellä. Alkuun puikkelehdimme saarten kapeista väleistä ja ihailimme taivaalla lentävää merikotkaa. Se lensi niin läheltä, että kynnetkin pystyi laskemaan, mutta harmillisesti puhelimen esiin kaivamisessa kestää aina niin kauan, että kunnon kuvaa siitä ei ehtinyt saamaan.
Sää oli tosiaan kaunis ja majakka näkyi horisontissa melkein koko matkan. Tuntui ettei se lähesty lainkaan, mutta lopulta pääsimme perille. Bengtskärin saarella ei ole kovin hyviä rantautumiskallioita, mutta saimme kiskottua kajakit ylös eteläpuolelta pienen säädön säestämänä. Saarella ei saa telttailla ja hotellihuoneet ovat varattu jo heti alkukeväästä, joten majakkakierroksen jälkeen edessä olisi vielä paluumatka.
Kävimme tutustumassa majakkaan, jossa olemme molemmat käyneet myös aikaisemminkin. Joimme pullakahvit ja kiertelimme kallioilla. Täällä pesii satoja haahkoja. Uhanalainen haahka viihtyy ihmisten läheisyydessä, koska sen pahin vihollinen merikotka pysyy silloin poissa. Myös lokit ovat uhka haahkoille. Pahin vihollinen taitaa kuitenkin olla ihminen, joka vähitellen tuhoaa kaikkien eläinlajien elinympäristöä.
Takaisin päin meloimme kauniissa ilta-auringossa. Hiukan oli taas tekemistä, jotta löysimme kivan aution saaren, johon pääsisi rantautumaan ja yötä viettämään, mutta lopulta sellainen löytyi. Istuimme iltaa rantakalliolla auringonlaskua ihaillen.
Seuraavana päivänä pohdimme reittisuunnitelmaa ja totesimme, että alueen mökkipaljous alkaa kyllästyttämään. Tässä vaiheessa lomapäiviä oli jäljellä enää vain kaksi, joten kovin ulos saaristoon emme enää ehtisi ja tuulenkin oli luvattu hiukan taas yltyvän. Pääkohteet, Bengtskärin majakka ja Örön saari oli jo nähty. Päätimme lähteä melomaan takaisin kohti Kasnäsin satamaa ja yöpyä matkalla vielä yhden yön ja palata satamaan päivää aiemmin.
Kun tämä oli joka tapauksessa hiukan urbaanimpi melontaretki, niin pysähdyimme matkalla vielä Rosalan saarella ja kävimme vierailemassa Viikinkikeskuksessa. Olen aiemmin aina jättänyt tämän paikan väliin, kun olen pitänyt sitä jotenkin turistirysänä. Mutta paikkahan oli oikein kiva. Viikinkikeskus esittelee alueen historiaa viikinkien ajalta, jolloin Rosalan ohi on kulkenut vilkas kauppareitti Idäntie. Rosala oli yksi kaupankäyntisatamista ja alueelta on löytynyt sen aikaista esineistöä sekä Suomen ainoa riimukivi. Rakennukset ovat jälkeenpäin rakennettuja, mutta ne on pyritty tekemään mahdollisimman tarkasti kuvausten mukaisesti.
Keskus poikkeaa perinteisestä museosta siinä, että kaikkeen saa koskea. Esillä on myös viikinkihenkisiä vaatteita ja aseita, joita sai pukea päälle. Täällä on paljon erilaista puuhaa ja toimintaa, esim. kirveenheittoa, jousiammuntaa, hevosenkengän heittoa, köydenvetoa, katapultilla ampumista ym. Kiva paikka varmasti lapsiperheillekin.
Lounaan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa ja etsimään viimeistä yöpymissaarta. Löysimme tosi kivan kalliosaaren hiukan ulompaa mereltä. Ilta oli pilvisempi, mutta auringonlasku värjäsi kauniisti taivaan ja heijasti pilvistä erilaisia värejä. Mikä parasta, täällä saaristossa ei ole juurikaan hyttysiä. Ihana istua iltaa rantakalliolla ja ihailla maisemia, kun ei tarvitse hätistellä hyttysiä tai muitakaan ötököitä.
Aamulla tuulen suunta oli kääntynyt ja puhalsi aallokon suoraan kajakkirantaan. Vesille lähtö olisikin haastavampi temppu. Mutta siitäkin selvittiin. Aallot eivät vesillä olleet mitään isoja, mutta kun ne lyövät kalliota vasten, josta kajakki pitäisi saada vesille kolhimatta, niin se ei ole helppo homma.
Matkan varrelle osui vielä Högsåran saari, jossa on kansallispuiston alueella teltta- ja nuotiopaikka. Saarta on kovasti kehuttu ja päätimme meloa sitä kautta, jotta tulisi tämäkin paikka nähtyä. Ajattelimme, että jos saari on tosi kiva, saattaisimme jäädä sinne vielä yhdeksi yöksi. Muussa tapauksessa meloisimme jo tänään Kasnäsiin.
Högsåra oli pettymys. Se on levän peittämä, haiseva hiekkaranta, jonka vieressä on parkkipaikka. Perille pääsee siis autolla, mutta edellyttää toki lossimatkaa saareen. Suositus on, että turistit eivät toisi saarelle autoja, eikä niitä ruuhkaisimpina kesäaikoina edes oteta lossin kyytiin. Joka tapauksessa kyseessä on aika suosittu ranta. Paikalla oli nytkin pari eri seuruetta. Söimme lounaan ja lähdimme jatkamaan matkaa.
Meloimme Kasnäsiin, jossa pakkasimme kajakit autoon ja söimme vielä pizzan sekä burgerin. Kotimatkalla pysähdyimme Billnäsin ruukilla, joka taitaa olla aika keskeneräinen alue. Ilmeisesti sinne on rakenteilla jonkinlainen museo- ja ruukkikylä, mutta toistaiseksi siellä ei ole kuin hotelli ja yksi kahvila. Alueen rakennukset ovat tyhjillään ja suljettuja. Vain yhdessä rakennuksessa on näyttely. Tulipahan käytyä.