Pyöräilyä Saimaan ympäri

Viime vuoden pyöräretkestä Hämeen Härkätiellä jäi niin mukavat muistot, että halusimme suunnitella vastaavan reissun myös tälle kesälle. Koska aikaa oli käytettävissä vain yksi viikonloppu, suunnittelimme kohdetta, johon pääsisi junalla, helppouden sekä ekologisuuden takia, eikä tarvitsisi käyttää aikaa pääkaupunkiseudulta ulos pyöräilemiseen. Retken päätepisteen ei tarvitse olla samassa paikassa kuin lähtö, riittää että molemmat ovat junaradan varressa. Harmillisesti VR:n junissa on pyöräpaikkoja todella vähän ja ne menevät nopeasti, joten junaliput on varattava ajoissa ja lähtö- sekä pääteasemia on säädettävä sen mukaan, miten pyöräpaikkoja sattuu olemaan jäljellä. Tällainen reissu ei siis oikein onnistu säävarauksella. Varasimme siis junaliput jo muutamaa viikkoa aikaisemmin ja päätimme, että lähdemme joka tapauksessa, oli sää mikä hyvänsä. Varasimme myös majoituksen ja rantasaunan suurin piirtein reitin puolivälistä. Jos sattuisi sateinen viikonloppu, olisi mukavaa päästä pyöräilyn päälle saunaan ja saada varusteita kuivateltua.

Hyppäsimme junaan perjantai-iltana Pasilasta ja reilun parin tunnin kuluttua saavuimme Lappeenrantaan. Asemalta oli lyhyt pyöräily hotelliin, jossa yövyimme ennen retken varsinaista aloitusta. Kävimme illalla vielä kävelemässä satamassa ja syömässä lappeenrantalaiset erikoisuudet, atomit eli kananmunalla (tai kinkulla, jos kinkusta tykkää) täytetyt lihapiirakat. Oli oikein hyvä iltapala. Kävelimme vielä rantaa pitkin katsomaan hiekkalinnaa ja upeita hiekkaveistoksia.

Aamulla hyvän aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle. Aurinko paistoi ja sää oli kaikin puolin miellyttävä. Alkumatka oli kaupunkialueella kurvailua, kunnes pääsimme 408-tielle, joka vie saariston läpi kohti Ristiinaa. Ensimmäiset 20 km oli pyörätie, seuraavan kerran sellainen löytyi vasta lähestyttäessä Imatraa. Pidimme lyhyitä valokuvaustaukoja saarten välisillä silloilla ja ihailimme järvimaisemaa.

Ensimmäinen varsinainen tauko pidettiin Kärnäkosken linnoituksella ja vanhalla myllyllä Partakoskella. Tätä ennen oli hitaampi metsäinen hiekkatieosuus.

Partakoskelta tie jatkui edelleen hiekkatienä, mutta hiukan isompana. Tie oli kuitenkin paikoin aika kuoppainen ja irtosoraa oli paljon. Ja todella mäkinen. Ylämäkiä sai tosissaan vääntää ja varoa, ettei takarengas jää sutimaan irtosoralla. Alamäkiäkään en uskaltanut kovaa laskea, kun tien pinta oli irtonaista soraa ja nimismiehenkiharaa. Tuo pyykkilauta hakkasi aika lailla käsille ja kämmenet sekä hartiat alkoivat kipeytymään, vaikka kuinka yritin olla puristamatta tankoa.

Vastaan tuli myös Parkkosentie, jossa piti pysähtyä ottamaan kuva Parkkosesta Parkkosentiellä. Paarmat hyökkäsivät heti kimppuun. Aurinko paistoi kuumasti, joten paarmoja pyöri ympärillä myös ajaessa. Ne voivat lentää jopa 150 km/h, joten pyörällä niitä ei edes karkuun pääse. Muutaman osuman sai ihan vauhdissakin.

Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa pienempää tietä lähempänä saaristoa, mutta tuo hiekkatien röykytys alkoi käymään hartioihin ja takamukseen sen verran, että päätimme kurvata jo aikaisemmin isomman tien pientareelle. Hiekkatiellä vauhtikin oli aika paljon hitaampaa. Vaikka tuo hitaampi reitti olisi mennyt saariston läpi, ei kuitenkaan kovin monessa kohdassa pääse ajamaan ihan rantoja pitkin, koska Saimaan rannat ovat valitettavasti aika lailla mökkejä täynnä.

Seuraavaksi saimme niskaan lyhyen sadekuuron. Kuuro oli onneksi niin lyhyt, ettei tie ehtinyt kastua kunnolla ja kengätkin pysyivät kuivana. Nahkaiset pyöräilykengät kun kuivuvat aika hitaasti, jos pääsevät kunnolla kastumaan. Sadekuuron jälkeinen auringonpaiste kuivasi nopeasti hiukan kostuneet vaatteet.

Suomenniemen kohdalla tien poskessa oli useampi hieno linnunpelätin. Hidastimme vauhtia ja huomasimme että siellä oli jonkinlainen kylätapahtuma käynnissä. Paikalla oli paljon ihmisiä, useita telttoja, kirppari- ja myyntikojuja, hernekeittoa soppatykistä, kahvila ja muurinpohjalettuja. Metsätaitokisa oli juuri päättynyt ja paikallislehden toimittaja haastatteli tapahtuman järjestäjiä. Söimme hernekeitot ja muurinpohjaletut ja juttelimme paikallisten pappojen kanssa. Tällainen extempore pysähdys pienessä kylätapahtumassa oli ihan huippu!

Suomenniemeltä kurvasimmekin sitten tielle numero 13, joka on isompi vilkasliikenteinen tie. Tämä tie ei kummoisia maisemia tarjonnut, mutta vauhtia sai nostettua reippaasti ja pian saavuimmekin Ristiinaan. Vauhdissa tunsin iskun polveen ja ajattelin ensin, että ohi ajavasta autosta lensi kivi. Mutta hetken kulutta polvessa alkoi tuntua kovaa kirvelyä ja poltetta, niin arvelin iskun olleen ampiainen eikä kivi. Ja ampiaisen piston jälkihän siihen jäi.

Ristiinassa pysähdyimme kahvilaan ja kauppaan. Tästä oli vielä noin 10 km jäljellä pienempää asfalttitietä majataloon, josta olimme varanneet huoneen ja rantasaunan.

Majatalo oli oikein mukava. Rannassa lämpeni puusauna, josta pääsi järveen uimaan. Lauteilla oli saunavihta valmiina odottamassa ja kylmä olut terassilla. Voisiko enempää toivoa pitkän pyöräilypäivän päätteeksi! Saunan jälkeen oli tarjolla vielä oikein hyvä illallinen. Istuimme hetken takapihan terassilla nauttimassa lämpimästä illasta. Hyttysiäkään ei kovin paljon ollut.

Aamiaisen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Alkumatka eteni aika reikäistä asfalttitietä kuoppia väistellen. Hurissalossa pysähdyimme ostamaan limut ja jätskit. Täältä kulkisi muutaman kerran päivässä pyörälautta Saimaan poikki, mutta sen reitti eikä aikataulut sopineet meidän suunnitelmaan. Ehkä toisella kertaa tulemme kiertelemään saaristoa siten, että hyödynnämme myös vesireitit.

Hurissalosta olisi voinut kurvata suoraan isommalle tielle, mutta halusimme jatkaa pienempää ja rauhallisempaa tietä. Ison tien pientareella ajosta ei löydy suurempia maisemaelämyksiä, vaikka se olisikin ollut nopeampi reitti kuin hiukan lyhyempi hiekkatie. Hiekkatie muuttui jossain vaiheessa varsinaiseksi kinttupoluksi ja edessä oli todella jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Onneksi tämä osuus ei ollut pitkä.

Lietveden kohdalla pysähdyimme jätskille ja nousimme parkkipaikan vierestä portaat ylös näköalapaikalle. Täältä näki pitkälle Saimaan saaristoon. Jatkoimme pyöräilyä maisemareittiä pitkin. Pistohiekan kohdalla oli jälleen jokin tapahtuma ja paljon ihmisiä. Kyseessä oli rompetori, jossa oli myynnissä mm. traktoreita ja paljon kaikenlaista romua. Koska just nyt emme varsinaisesti tarvinneet minkäänlaisia romuja, traktorista puhumattakaan, ajoimme vain pyörällä alueen ympäri sen enempää pysähtymättä ja jatkoimme Pistohiekan rannalle. Lyhyt pysähdys ja matka jatkui kohti Puumalaa.

Puumalassa söimme pizzat alkoholittomien oluiden kera. Alkumatka oli ollut mukavan pilvistä, mutta nyt aurinko alkoi paistamaan tukalan kuumasti. Nousimme rannalta maisemahissillä ylös korkealle sillalle, josta matka jatkui kohti Imatraa hiukan tylsää 62-tietä. Matka kuitenkin eteni taas huomattavasti vauhdikkaammin kuin pikkuteillä. Nyt saimme niskaan rajun, vaikkakin lyhyen sadekuuron. Tällä kertaa myös kengät kastuivat kunnolla ja tien pinta lainehti vedestä. Tämäkään kuuro ei paria minuuttia kauempaa kestänyt ja aurinko kuivasi pian vaatteet, mutta kengät olivat märät vielä seuraavana päivänäkin.

Imatraa lähestyttäessä niska ja hartiat alkoivat olla aika kipeät. Kovin paljon pidempää päivämatkaa tuskin pystyisin polkemaan. Kiva oli kuitenkin huomata, että vaikka takapuoli puutui ajaessa, niin ei ollenkaan niin pahasti kuin viime kesänä. Ilman hiekkatien röykytystä olisi takamus kestänyt varmasti paljon pidemmänkin matkan. Uusi satula on siis huomattavasti parempi.

Kävin viime kesän pyöräreissun jälkeen bikefittingissä Kivenlahden Pyörähuollossa ja pyörä säädettiin mittojen mukaan. Sen jälkeen se tuntuikin oikein hyvältä ajaa, vaikka kovin pitkää lenkkiä en ehtinyt tekemään, ennen kuin pyörä varastettiin. Uusi pyörä on samaa merkkiä ja kokoa (S), mutta tämä uusi pyörä on gravel, kun vanha oli cyclo cross. Toimitin pyöräliikkeeseen jo ostovaiheessa aiemmat bikefitting mittaukset ja osia vaihdettiin mittausten mukaisesti. Siitä huolimatta ajoasento ei ole ollut yhtä hyvä ja omassa tarkistusmittauksessa huomasin, että pyörä ei täysin vastaa alkuperäisiä mittoja. Liekö syynä se, että cyclo on kilpapyöräksi suunniteltu ja siten hiukan lyhyempi ja kompaktimpi rungoltaan kuin gravel. Kivenlahden Pyörähuolto lupasi säätää pyörän uudelleen, mutta vasta elokuussa lomien jälkeen. Toivottavasti ajoasentoa saisi säädettyä mukavammaksi ja niskakipu vähenisi pitkillä matkoilla. Muutenhan tämä on ihan loistava tapa kiertää kesäistä Suomea ja ihailla maalaismaisemia.

Päivä oli ollut lämmin ja vesi loppui vähän ennen Imatraa, joten vielä pikainen kaupassa käynti ja vichyjen osto. Imatrankoskelle saavuimme 17:50 eli juuri hyvissä ajoin seuraamaan klo 18 alkavaa Imatrankosken juoksutusta. Hienon näköistä, kun vesi alkaa tulvia koskeen padon välistä mahtipontisen musiikin pauhatessa!

Koskelta vielä kuutisen kilometriä polkemista Imatran kylpylään, jossa olemme yön ennen aamujunalla kotiin paluuta. Pitkän pyöräilypäivän jälkeen istuimme hetkeksi terassille Saimaan rannalle juomaan kylmät oluet. Sen jälkeen kävimme pikaisesti kylpylässä. En oikein viihdy kylpylöissä ja sisäaltaissa, mutta olihan se kiva hetken aikaa loikoilla hierovien suihkujen alla, laskea pari kertaa vesiliukumäkeä, käydä kylmäaltaassa ja saunoa. Sen jälkeen vielä illallinen ja nukkumaan.

Aamulla muutaman kilometrin polkaisu juna-asemalle ja reilun parin tunnin junamatka Pasilaan. Tästä poljin toimiston kautta hakemassa läppärin ja suuntasin kotiin etätöihin. Oikein mukava viikonlopun pituinen pyöräretki heinäkuun toimistoelämän keskelle. Seuraavaa pyöräreissua suunniteltiin jo paluujunassa.