Pitkä viikonloppu Skotlannissa

Talvi on ollut poikkeuksellisen huono eteläisessä Suomessa, joten vaihteluna harmauteen lähdimme viettämään pitkää viikonloppua Johanneksen vanhaan kotikaupunkiin Edinburghiin Skotlantiin. Piipahdimme myös Glasgowssa ihastelemassa upeaa vanhaa yliopistoa ja katselemassa missä Johannes on nuoruusvuosiaan viettänyt.

Torstaina oli tarkoitus lentää Edinburghiin suoralla iltalennolla, mutta lento oli peruttu ja saimme tilalle Amsterdamin kautta kiertävän lennon. Olimme siis perillä alkuillan sijaan vasta yöllä. Hotelli oli kuitenkin onnistunut valinta. Vanhassa ja komeassa, Yrjöjen aikaisessa rakennuksessa suuri huone, jossa oli viiden metrin huonekorkeus ja suuri takka. Lähes kuninkaallinen fiilis.

Aamulla suuntasimme kuitenkin virkeinä (hah!) aamupalalle läheiseen kahvilaan, jonka jälkeen kiertelimme kaupungin keskustaa ja Edinburghin linnan ympäristöä. Täällä on paljon upeita vanhoja rakennuksia ja kaupunki on todella kaunis, jos suuntaa katseensa vain rakennuksiin ja puistoihin. Jätehuolto ei ole ihan Suomen tasoa, joten kadut olivat silmiinpistävän roskaisia. Vanha kaupunki on myös Unescon maailmanperintökohde.

Tutustuimme kaupunkiin myös juosten. Nousimme ensin Holyrood Parkissa sijaitsevalle kukkulalle ja sen huipulla olevalle Arthur’s Seatille. Paikallinen Jättäri, mutta nousumetrejä lähes neljä kertaa enemmän. Ja ylhäältä upeat maisemat yli kaupungin. Paluumatkalla kiertelimme vielä muitakin nähtävyyksiä mm. Calton Hillillä. Juokseminen on hyvä tapa tutustua kaupunkiin, vaikka paljon tuleekin pysähdeltyä nähtävyyksiä tutkimaan ja kuvaamaan.

Illalla ajelimme ratikalla Leithin kaupunginosaan illalliselle. Kävelimme Leith Links puiston läpi ja ihailimme auringonlaskua joella. Ravintola oli 1600-luvulta peräisin oleva vanha ja perinteinen pubi, jossa ruoka oli erittäin hyvää. Paikka oli muutenkin oikein viihtyisä.

Lauantaiaamuna hyppäsimme junaan ja suuntasimme Glasgow’hun. Glasgow on iso ja aika erilainen kaupunki kuin Edinburgh. Siellä tuntui olevan enemmän ihmisiä, enemmän kauppoja ja enemmän kaikkea. Menimme metrolla yliopistoalueelle ja kiertelimme alueella kävellen. Varsinainen yliopistorakennus on upea goottilaistyylinen rakennus.

Palasimme keskusta-alueelle kävellen. Lounaan jälkeen lähdimme junalla Pollok Country Parkkiin, joka on iso puistoalue. Siellä laiduntaa paksuturkkista ja ”pitkätukkaista” ylämaan karjaa, joka on Skotlannin ylämailta kotoisin oleva rotu. Muutama lehmä tuli ihan aidan viereen rapsuteltavaksi. Söpöjä!

Sunnuntaiaamuna suuntasimme kaksikerrosbussilla ulos kaupungista tutustumaan pariin linnaan. Vanhoja linnoja löytyy Skotlannista todella paljon. Osa on entisöity ja sisustettu hienoiksi ja niissä kuljetaan turistijonossa köysien ohjaamana eteenpäin. Osa taas on aika alkuperäisessä kunnossa, joita voi rauhassa itsenäisesti kierrellä ja tutustua pieniin koloihin ja kammioihin sekä kapeisiin portaikkoihin. Itse pidän näistä jälkimmäisistä linnoista, joissa turistejakin on yleensä vähän, ainakin tähän aikaan vuodesta.

Craigmillarin linna oli juuri tällainen, vanha ja autenttinen, vain pari ihmistä meidän lisäksi. 1300-luvulla rakennetun linnan torniin pääsi ylös asti ja sieltä oli upeat näkymät nummille. Vanhojen tornien ympärillä lenteli paljon naakkoja.

Kävelimme noin 1,5 km matkan seuraavalle bussille ja siirryimme Da Vinci koodistakin tutulle Rosslynin kappelille. Kappeli on upean näköinen kaikkine koristeellisine veistoksineen. Kappeli on rakennettu erilaisia mineraaleja sisältävistä kivistä ja se loisti auringossa keltaisen, punaisen ja harmaan eri sävyissä. Kappelin sisällä ei saanut valokuvata (osa turisteista rikkoi kieltoa surutta), mutta se oli todella upean näköinen, koristeellinen rakennus. Tämä on selkeästi enemmän turistikohde ja hienoksi entisöity.

Kävelimme vielä viereiselle Roslinin rauniolinnalle, josta on jäljellä enää hyvin vähän. Linnan sisään ei pääse, koska se on yksityisessä omistuksessa, mutta kiertelimme linnan raunioiden ulkopuolella sekä alhaalla joenrannalla.

Palasimme bussilla takaisin kaupungin kaduille ja kujille. Kävimme Bobby-koiran patsaalla ja muistomerkillä, joista on tullut suosittu nähtävyys. Greyfriars Bobby oli 2-vuotias terrieri, kun sen isäntä kuoli ja haudattiin Greyfriarsin hautausmaalle. Tarinan mukaan Bobby ei suostunut poistumaan isäntänsä haudalta ja lopulta sille rakennettiin oma koppi, johon ihmiset toivat sille ruokaa. Siellä Bobby eli 14 vuotta isäntänsä hautaa vahtien. Hautausmaalle on rakennettu Bobbylle muistomerkki, johon ihmiset tuovat sille leluja, koiranherkkuja tai kolikoita. Hautausmaan vieressä on pubi, joka kantaa Bobbyn nimeä.

Säät suosivat reissua ja joka päivä paistoi aurinko ainakin jossain vaiheessa. Ensimmäiset päivät olivat täysin aurinkoisia, mutta loppureissusta saimme pari sadekuuroakin. Skotlannissahan sataa paljon. Ja usein. Eli säiden suhteen meillä kävi tuuri. Yöt olivat pikkupakkasella tai nollan tietämillä. Päivälämpötilat noin 5 asteen paikkeilla. Hämmentävää oli, että täällä todella monet paikalliset kulkevat kaduilla sortseissa ja ohuessa paidassa! Itselläni oli pitkät kalsarit, talvitakki ja villapipo, enkä voi väittää, että olisi ollut liian kuuma.

Maanantaina teimme päivän etätöitä, ensin hotellilla ja huoneen luovutuksen jälkeen kahvilassa. Paluulento kotiin oli maanantaina illalla ja tällä kertaa pääsimme sujuvasti perille, ilman lento- tai reittimuutoksia.

Skotlanti (Iso-Britannia) ei ole EU maa, joten puheluiden ja datan hinnat kannattaa varmistaa etukäteen omalta operaattorilta. Monissa pubeissa ja kahviloissa on wifi, mutta usein se vaatii rekisteröitymisen, jota en itse viitsi tehdä. Sähköpistokkeet ovat myös erilaisia kuin Suomessa, joten esim. puhelimen lataaminen tai muiden sähkövempaimien käyttö vaatii adapterin. Kaikkialla käy maksuvälineenä kortti, eikä käteistä tarvinnut missään.