Saimme kutsun Johanneksen ystävän 50-vuotis juhliin Italian Finale Ligureen toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Lomapäiviä ei juuri ylimääräisiä ole, mutta tähän väliin onneksi osui myös vappu (tai epäonneksi, pitkä vappuviikonloppu aiheutti turstiryysiksen moneen paikkaan), joten suunnittelimme reissun parin etätyöpäivän ja yhden saldovapaan ympärille.
Lensimme vappuaattona Nizzaan, jossa olimme perillä vasta illalla. Otimme vuokra-auton kentältä ja ajelimme hotellille. Kävimme illalla vielä syömässä ja kävelemässä kuuluisaa rantakatua Promenade des Anglaisia.
Aamiaisen jälkeen kiertelimme kaupungilla pari tuntia, ennen kuin huone oli luovutettava. Kävelimme rantakatua vanhaankaupunkiin. Kiertelimme jonkin aikaa kapeita kujia ja kävelimme vilkkaan markkina-alueen läpi, jossa oli pitkät pöytärivit kirkkaan värisiä kukkia sekä laventelisaippuoita. Nizzassa ei oikein muuta näkemistä ole, jos ei lähikukkuloille ehdi lenkille. Rannalla emme viihdy. Ruoka täällä on hyvää ja söimme erilaisia ranskalaisia herkkuja.
Nizzasta ajelimme Ezen keskiaikaiseen kylään. Pieni kylä on rakennettu kukkulalle ja se on todella kaunis paikka, mutta näin vappupäivänä aivan täynnä turisteja. Varsinainen sesonki ei ole vielä täällä alkanut, mutta vappu ja pitkä viikonloppu on saanut ihmiset liikkeelle. Myös paikallisia oli todella paljon ”kotimaanmatkailemassa”. Täällä on aika paljon erilaisia ateljoita ja korukauppoja. Myös muutama ravintola, joista eräässä lounasmenu maksoi 250 euroa ilman ruokajuomia. Löytyi täältä edullisempi turistiravintolakin, joka oli aivan täynnä ja johon ihmiset jonottivat kadulla. Onneksi ei ollut tarvetta syödä täällä. Vanhankaupungin ulkopuolista aluetta emme kierrelleet, vaan jatkoimme matkaa Ranskan rannikkoa pitkin kohti Italiaa.
Seuraava pysähdys oli Monaco. Aikoinaan on tullut seurattua paljonkin Häkkisen formula-ajoja ja olenpa kuorinut porkkanoitakin Mikan kanssa joskus, joten pitihän se neulansilmä käydä ajamassa. Kävelimme Monte Carlon luksusliikkeiden reunustamia katuja Casinolle sekä satamaan katsastamaan hulppeat jahdit. Söimme lounaan rannan ravintolassa. Ohi ajeli erilaisia päriseviä kulkupelejä, jonkun mielestä ehkä hienojakin. Onhan tämä aika pintaliitopaikka. Ei jäänyt fiilistä, että tänne tarvitsisi tulla uudelleen. Ensi kerralla siis kaasua tässä kohtaa.
Monacosta jatkoimme Mentoniin. Tämä oli kaunis ja värikäs kaupunki. Mun suosikki Ranskan Rivieran kohteista. Täällä on pitkä hiekkaranta, jossa oli todella paljon porukkaa, mutta kun ei rantaihmisiä olla, ei siellä tarvinnut aikaa tuhlata. Sen sijaan vanhassakaupungissa oli oikein mukava kierrellä ja syödä jäätelöä. Täältä löytyi paljon kauniita kujia ja upea portaikko, joka nousi rantakadulta ylös vanhaankaupunkiin. Luulen, että täällä olisin saattanut saada kulumaan hiukan pidemmänkin ajan. Mutta päivä oli kääntymässä illaksi ja ajomatkaa oli vielä reilusti jäljellä. Emme olleet päässeet vielä edes Italian puolelle.
Seuraavaksi päätimme siirtyä pois rantakadulta moottoritielle, jotta ehtisimme Finalborgoon ennen pimeää. Maisemat oli ihan kohtuulliset myös moottoritieltä käsin. Paluumatkalla ehtisimme sitten tutustua paremmin Italian puolen rannikkoon.
Saavuimme auringon laskiessa Finalborgoon, joka on Finale Liguren vanhakaupunki. Koska kylä on autoton, jouduimme jättämään auton kaupungin muurien ulkopuolelle. Parkkipaikan löytäminen olikin todella haastavaa, mutta jonkin aikaa pyörittyämme ainoalta parkkialueelta vapautui yksi paikka. Sesongin ulkopuolella pysäköinti on maksullista vain viikonloppuisin ja pyhäpäivisin. Onneksi maksun voi hoitaa Easyparkilla (tai näin kuvittelimme), joten sen voisi aktivoida hotellista käsin lauantaiaamuna.
Kun astuimme kaupungin muurien sisäpuolelle, oli heti vastassa vapunpäivän juhlahumu. Joka puolella oli ihmisiä, terassit täynnä ja musiikki soi. Veimme tavarat hotellihuoneeseen ja palasimme syömään illallista ja haistelemaan juhlatunnelmaa.
Finalborgo on erittäin suosittu maasto- ja alamäkipyöräilypaikka. Täällä on kaikki rakennettu ja suunniteltu pyöräilyä varten. Kylä on täynnä pyöräilykauppoja ja pyörävuokraamoja, joista voi halutessaan ostaa myös opastettuja retkiä. Ravintoloiden edessä on useita pyörätelineitä, jotka olivat koko ajan täynnä kuraisia pyöriä. Vielä illallakin porukkaa saapui kukkuloilta alas pyörineen ja joka puolella näkyi pyöriä taluttavia ihmisiä.
Seuraavana päivänä jouduin tekemään etätöitä. Onneksi selvisin kuitenkin lyhyemmällä päivällä. Pääsimme jo alkuiltapäiväistä starttaamaan juoksulenkille lähikukkuloille. Päivä oli kuuma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Juoksureitti oli kaunis, mutta kyllä sitä välillä tunsi itsensä kummajaiseksi ylämäkeä tunkatessa, kun muut ajavat pyörillä mäkeä alas. Vain patikointiin tarkoitetut reitit olivat jonkin verran heinittyneitä ja huomaa, ettei täällä kovin paljon harrasteta patikointia tai juoksua. Juoksureitti kulki osittain myös samoja uria maastopyöräilyreittien kanssa, mutta onneksi aika lyhyesti. Reitti kulki myös Finale Liguren läpi, jossa pysähdyimme ostamaan lisää vettä sekä jäätelöt. Juoksimme rantaa pitkin kaupungin laidan kukkulalle ja sieltä takaisin Finalborgoon.
Menimme lenkiltä suoraan kevyelle lounaalle ja sen jälkeen suihkuun. Hotellihuoneemme suihkuratkaisu oli mielenkiintoinen. Näissä vanhoissa kivirakennuksissa ei ole alun perin ollut juoksevaa vettä tai pesutiloja. Suureen holvikaarihuoneeseen on myöhemmin rakennettu erillinen wc tila, mutta kylpyamme suihkuineen oli suuren makuuhuoneen toisessa päädyssä ikkunan vieressä, ohuilla punaisilla verhoilla erotetussa tilassa. Ihan hauska ratkaisu.
Lähdimme illalla isommalla porukalla kukkulalla sijaitsevaan ravintolaan illalliselle. Ruoka oli jälleen erinomaista. Kaupungin ulkopuolella ei ole kovin helppoa saada taksia, mutta onneksi Johannes puhui sujuvasti espanjaa meidän Espanjalaisen taksikuskin kanssa ja sai sovittua meille myös paluukyydin takaisin vanhaankaupunkiin.
Lauantaina lähdimme taas aamusta juoksulenkille. Tällä kertaa suuntasimme kukkuloita pitkin kohti sisämaata. Reitin alussa on vanha kappeli tai luostarialue, jota ympäröi muurien rauniot. Kappeliin pääsi sisälle ja sieltä löytyi alttari sekä portaat alakertaan. Alakerrassa oli kapea luolan suuaukko, joka vietti aika jyrkästi alaspäin. Koska otsalamppua ei ollut mukana, en uskaltanut kovin pitkälle luolaan kömpiä.
Jatkoimme matkaa ja reitille osui useita upeita luolia, jyrkänteitä ja kiipeilykallioita. Tämä alue on selvästi kiipeilijöiden suosiossa. Täältä löytyy sekä boulderpaikkoja, että pultattuja reittejä. Pysähtelimme tutkimaan luolia ja kauniita maisemia, joten tuntui ettei matka oikein edennyt. Ehdimme kuitenkin hyvin lounaalle vielä ennen kuin piti alkaa valmistautumaan illan juhliin.
Juhlapaikasta meillä ei ollut tässä vaiheessa vielä tietoa. Vain kokoontuminen kylän keskusaukion terassille drinkille sovittuna aikana oli ohje, jonka olimme saaneet. Sää oli onneksi jälleen kaunis ja aurinkoinen. Siirryimme bussikyydillä juhlapaikalle.
Juhlapaikka oli hiukan kaupungin ulkopuolella kukkulalla. Täällä järjestetään paljon häitä ja muitakin juhlia ja homma toimi loistavasti. Jos ruoka on ollut tähänkin asti erinomaista, niin nyt se oli suorastaan taivaallista ja tunnelma korkealla. Upeat juhlat! Yöllä oli vielä bussikuljetus takaisin Finalborgoon.
Sunnuntaina kello herätti kahdeksalta ihan vain sen takia, että sain laitettua Easypark sovelluksella pysäköinnin päiväksi päälle. Sää oli hiukan vaihtelevampi ja päivällä tuli pari sadekuuroakin. Kävelimme ylös linnalle, jossa kuulimme, että jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kaikkiin museoihin on Italiassa vapaapääsy. Säästimme siis huikeat 3 euroa per nuppi.
Maanantaina oli vapaapäivä töistä ja lähdimme ajelemaan takaisin Nizzaan. Tällä kertaa olisi tarkoitus ajaa Italian rannikkoa ja tutustua matkanvarrella rantakyliin ja kaupunkeihin ja siirtyä vähän ennen Ranskan rajaa moottoritielle.
Kun saavuimme parkkipaikalle, odotti auton ikkunassa sakkolappu. Pysäköinninvalvojat eivät täällä noteeraa millään tavalla pysäköintisovelluksia. En tiedä, olisiko ikkunaan pitänyt laittaa lappu asiasta. Sakkolapussa mainittu toimisto sijaitsi onneksi hyvin lähellä, joten päätimme ajaa sitä kautta. Perillä asia hoitui hetkessä, eikä meidän tarvinnut selitellä mitään. Riitti, kun näytimme puhelimesta pysäköintimaksun ja virkailija kuittaisi sillä sakon maksetuksi. Tämä tuntuu olevan heillä ihan rutiinihommaa, että sakko ”kuitataan” näin. On kai tämäkin tapa työllistää ihmisiä.
Ajoimme parin pienen kylän tai kaupungin läpi ja ensimmäinen pysähdys oli Alassiossa. Tämä on aika iso kaupunki, josta löytyy paljon kaikkea, kauppoja, ravintoloita, hiekkarantaa ja muraali. Puiston varteen rakennetussa kivimuurissa, Muratossa, on paljon erilaisia keraamisia laattoja muistona julkkisten käynnistä Alassiossa. Omaan makuuni tämä kaupunki ei ehkä ihan täysin osunut, vaikkakin paremmalla ajalla olisi varmasti löytynyt paljon muutakin mielenkiintoista kuin ranta ja luksusliikkeet. Söimme jäätelöt ja jatkoimme matkaa.
Seuraava pysähdys oli paljon pienempi kylä, Cervo. Täällä on kaunis ja värikäs vanhakaupunki, joka nousee ylös kukkulan rinteille. Kiertelimme kapeita kujia ja ihailimme maisemia alas merelle. Kävimme syömässä lounaan ja pistäydyimme vielä erikseen kahvilla. Tästä paikasta tykkäsin. Täällä ei ollut liikaa mitään, ei edes turisteja.
Cervosta jatkoimme kohti moottoritietä ja ajoimme takaisin Nizzaan. Illallisen jälkeen kävelimme rantakatua pitkin upeassa auringonlaskussa ja kävimme juomassa drinkit.
Tiistaina oli jälleen etätyöpäivä ja illalla lento kotiin. Tai näin oli suunniteltu. Mutta aamupäivällä kilahti puhelimeen viesti, että lento on peruttu lakkojen takia. Uusi lento olisi vasta keskiviikkoaamuna Munchenin kautta klo 6. Varasimme huoneen lentokenttähotellista, jotta aamulla pääsisi klo 3:30 herätyksen jälkeen mahdollisimman sujuvasti lentokentälle. Tämä alkaa olla vakio lähes joka reissulla, että lakkojen takia tulee jotakin säätöä, mutta kotiin päästiin.
Loppuun vielä kuvapläjäys:
