Suunnittelimme juhannukseksi juoksuvaellusta yhden yöpymisen taktiikalla. Reitin pitäisi olla riittävän pitkä ja merkitty ympyräreitti sekä juostavissa ilman suurempia rämpimisiä tai muita kikkailuja. Sijaintina Itä-Suomi olisi kiinnostavin, koska tykkäämme paljon itä-suomalaisesta maisemasta ja ruuhkattomuudesta, mukavista ihmisistä sekä alueen aitoudesta.
Olen sitä mieltä, että itäinen Suomi on turhan aliarvostettua matkailu- ja retkeilyaluetta, vaikka se vetää vertoja jopa Lapille. Tosin Lapin maisemat ovat monessa paikassa vertaansa vailla, mutta muuten Itä-Suomesta löytyy kaikkea sitä, mikä Lapissa alkaa olla jo menetetty. Itä-Suomesta puuttuu turistimassat lieveilmiöineen, ruuhkat ja kalliit airbnb majoitukset ja muut puhtaasti turismille suunnatut palvelut. Lapissa poronhoito on johtanut siihen, että villieläimiin ei juuri törmää, lintuja lukuun ottamatta. Myös moottorikelkkailu pakokaasuineen, pärinöineen ja vaaratilanteineen on aika sietämätöntä. Kaikki kauniit luontokohteet ovat valjastettu turismille. Päädyimme siis Itä-Suomeen ja Pogostan kierrokselle, Ilomantsin Möhköön.
Varasimme majoituksen vanhasta rajavartioston rakennuksesta, Möhkön Rajakartanosta, joka sijaitsee vain kilometrin päässä Susitaipaleen reitin aloituspisteestä. Olimme täällä pari vuotta sitten ja totesimme paikan aivan ihanaksi. Majataloa pyörittää vanha pariskunta, joka tekee kaiken itse. Aamiaisella on tarjolla paikallisesta viljasta jauhettua spelttipuuroa, itse paistettuja leipiä ja karjalanpiirakoita, itse kerättyjä marjoja, itse kasvatettuja kurkkuja, tomaatteja ja salaatteja. Myös mehu ja puuron kanssa tarjottu marjakeitto olivat itse tehtyjä ja marjat niihin itse kerättyjä. Kalat ovat suoraan paikallisilta kalastajilta ja uudet perunat omasta maasta. Aivan ihania herkkuja! Rantasauna Koitajoen varressa tarjosi mahtavat löylyt ja meitä varten oli sidottu kaksi saunavihtaa. Toinen perinteisesti koivusta, mutta toinen tammenoksista. Tammivihta oli uusi, mutta miellyttävä tuttavuus. Tätä paikkaa voi lämpimästi suositella!
Pogostan kierros on n. 90 km pitkä rengasreitti, joka koostuu useammasta erillisestä vaellusreitistä. Reitti on erittäin hyvin merkitty oransseilla maalitäplillä sekä puisilla opastekylteillä. Meille tuli kaksi lisäkilometriä, kun lähtö- ja päätepisteenä oli kilometrin päässä sijaitseva Möhkön Rajakartano.
Koska juhannukseksi oli luvassa kaunista ja kirkasta säätä, päätimme viime hetkellä juosta läpi juhannusyön eli koko reitin kerralla. Näin saisimme ihailla laskevaa aurinkoa, lyhyttä hämärän aikaa sekä auringonnousua. Nukkumalla tämä kesäyön kauneus olisi mennyt hukkaan. Samalla saimme jätettyä osan varusteista pois ja reput kevenivät huomattavasti. Mukaan lähti kuitenkin lämmintä vaatetta, ruokaa ja keitin. Toki myös EA-pakkaus, vedensuodatin ja muuta tarpeellista.
Susitaival: Möhkö-Särkkäjärvi 24 km
Tämä Susitaipaleen eteläinen osuus on pääosin hienoa polkua metsässä ja soilla. Suoalueiden pitkokset olivat aika vanhoja ja kuluneita, mutta edelleen kuitenkin helposti juostavissa. Reitti kulkee pitkän pätkän kaunista harjua pitkin, jossa on aika ajoin molemmin puolin sinisenä kimaltavia järviä ja lampia. Reitille osuu lyhyet hiekkatiepätkät sekä hiukan hakkuuaukeita. Kaikki hakkuuaukeat olivat kuitenkin siivottuja ja helposti juostavissa, eli mitään ryteikköä ne eivät olleet, mutta maisemallisesti eivät ehkä kauneinta antia. Toisaalta näin alkukesän kukkaloistossa sekä hakkuuaukeat että hiekkatiet olivat kauniita. Täällä kukkaniityt ovat juuri nyt parhaassa loistossa ja vastaan tuli monia erivärisiä kasveja, joita muistan lapsuudesta, mutta joihin ei Etelä-Suomessa kovin usein enää törmää. Susitaipaleen varrella on myös kaksi autiotupaa. 14 km kohdalla Pohjoinen Pitkäjärvi, jossa autiotupa sijaitsi kauniilla paikalla harjun reunassa, järven rannalla. Täällä olisi mielellään pitänyt taukoa, jos matkaa olisi ollut takana enemmän.
Toinen ja kierroksen viimeinen autiotupa oli Särkkäjärven rannassa 24 km kohdalla, josta Susitaival jatkaa kohti pohjoista, Lieksaa ja Patvinsuon kansallispuistoa. Pogostan kierros sen sijaan kääntyi tässä kohdin länteen Kulkijanpolulle. Särkkäjärvellä on autiotuvan lisäksi grillikota sekä lähdekaivo. Täältä löytyi myös juuri uusittu huussi vessapapereineen sekä roskis. Tänne tulee myös tie perille asti. Pidimme ensimmäisen ruokatauon Särkkäjärvellä. Keittelimme ruokavedet, täytimme vesipullot kaivosta ja pidimme pienen ruokalevon järven rannassa auringon lämmittäessä mukavasti. Tämä osuus oli aika tasaista juostavaa, vain muutama jyrkempi mutta lyhyt nousu harjujen päälle. Susitaival oli kokonaisuudessaan kaunis ja aika paljon tuli pysähdeltyä kuvaamaan tai muuten vain ihastelemaan maisemia. Perhosia oli ilahduttavan paljon.
Aurinko paistoi, mutta lämpötila pysytteli kuitenkin noin 15 asteen tienoilla. Mukava juoksuilma. Hyttyset eivät juuri juostessa kiusanneet, mutta kun pysähdyimme tauolle, ne olivat heti kimpussa ja hyttyshuppu oli tarpeen. Myös mäkäräisiä ja paarmoja oli paljon. Paarmat olivat riesana myös juostessa. Viileässä säässä oli sekin hyvä puoli, että räkältä pystyi suojautumaan pitkillä lahkeilla ja pitkähihaisilla vaatteilla ilman, että olisi tullut liian kuuma. Nilkat pitää ensi kerralla suojata paremmin, nyt ne saivat aika huolella osumaa hyttysistä.
Kulkijanpolku: Särkkäjärvi- Hatuntie, Taitajantaipaleen risteys 24 km
Tämä osuus on lähes kokonaan hiekkatietä ja tämä on merkitty lähinnä Susitaipaleen ja Taitajantaipaleen yhdysreitiksi, jotta kierros on mahdollista kiertää yhtenäisenä reittinä. Tällä osuudella ei ollut vesistöjä eikä kaivoja lähellä, joten vettä on syytä varata matkaan riittävästi. Matkalle osuu kaksi laavua, mutta ne eivät olleet vesistön lähellä eivätkä muutenkaan viihtyisiä. Tälle välille ei kannata yöpymistä tai pidempää taukoa suunnitella. Reitti kierteli aika lailla asutuksen keskellä, joka tosin tällä seudulla tarkoittaa yksittäisiä omakotitaloja siellä täällä. Mutta tienvarren kukkaloisto ja maalaismaisemat olivat kuitenkin kauniit. Tämäkin oli aika tasaista juostavaa, mutta aika tylsä. Matkanteko alkoi painamaan jaloissa ja sitä tylsemmältä hiekkatie tuntui.
Taitajantaival: Hatuntie – Petkeljärvi 27 km
Reitin alkuosa oli vielä hiekkatietä ensimmäiselle laavulle asti, eli Linnalammen laavulle, joka sijaitsi hienolla paikalla Koitajoen varressa n. 3 km Kulkijanpolun ja Taitajantaipaleen risteyksestä. Kokonaismatkaa oli tässä kohdin kertynyt noin 51 km, joten tämä on hyvä paikka pidemmälle tauolle tai jopa yöpymiseen. Tosin tänne on tie lähes perille asti ja asutustakin lähellä, mutta muutoin kaunis, siisti ja rauhallinen paikka. Täällä oli myös hyvin uintiin soveltuva pieni hiekkaranta, mutta hyttyset eivät houkutelleet vaatteita riisumaan. Pidimme tässä toisen pidemmän ruokatauon ja keittelimme kaakaot. Hetken päästä paikalle saapui neljä nuorta miestä veneellä. He olivat olleet uistelemassa ja tulivat grillaamaan makkaroita ja kanafileitä. Oikein mukavia nuoria. Me emme olleet viitsineet tulia sytytellä, mutta mukavasti heidän tekemä nuotio antoi lämpöä viilenevään iltaan ja hyttysetkin hiukan vähenivät.
Laavulta reitti jatkui ensin metsäisempänä, mutta aika pian noustiin taas harjulle hienoille kangasmetsän poluille, josta järvimaisemaa sai ihailla molemmin puolin harjua. Aurinko oli laskemassa selän taakse ja värjäsi polunvarren puut punaisen ja kullan sävyillä. Kaunis ilta.
Seuraavana vastaan tuli Hiisilammen laavu, noin 61 km kohdalla. Laavu sijaitsi harjun päällä, josta oli jyrkkä lasku alas järven rantaan. Vettä oli pakko hakea ja sitä oli hiukan vaikea saada jyrkkäreunaisesta järvestä, mutta onnistui kuitenkin. Tämä ei ollut ollenkaan niin kivalla paikalla kuin edellinen Linnalammen laavu. Vesien täyttämisen ohessa istuimme pienen hetken evästä syöden ja sitten taas pian liikkeelle, ennen kuin illan viileys alkaa kangistamaan jalkoja ja pakottaa kaivamaan lämpimämpää vaatetta. Otsalamput kaivoimme kuitenkin tässä vaiheessa valmiiksi, sillä aurinko oli jo laskenut. Lintukonsertti oli vaiennut, mutta käki kukkui läpi yön. Sitä oli mukava kuunnella eteenpäin raahustaessa.
Yön hämärtyessä väsymys alkoi painamaan ja eteneminen käymään raskaaksi. Minulle ei yövalvomiset sovi. Koen ne todella raskaina ja siksi en juurikaan yötapahtumia harrasta. Olen aamuvirkku, nukun yöt aina oikein hyvin ja herään aamuisin pirteänä. En ole yleensä koskaan päivällä väsynyt. Mutta illalla, kun kello tulee kymmenen, iskee totaalinen väsymys ja muutun lähes toimintakyvyttömäksi.
Petkeljärveä lähestyttäessä reitti muuttui koko ajan mäkisemmäksi. Nousut eivät olleet pitkiä, mutta todella jyrkkiä. Harjut olivat myös kivikkoisia. Tässä vaiheessa en jaksanut juosta enää yhtään nousua tai kivikkoisempaa osuutta, vaan kävelypätkiä alkoi tulla enemmän ja enemmän. Tasaisemmat pätkät edettiin kuitenkin edelleen hölkäten. Yö ei muuttunut varsinaisesti pimeäksi ja auringon puna kajasti koko ajan taivaanrannassa. Otsalamppua tarvitsi kuitenkin kivikkoisella polulla ja jyrkissä alamäissä. Ehkä noin tunnin ajan.
Tulimme viimeiselle laavulle ennen Petkeljärvi Centeriä. Keltasilmän laavu sijaitsi hienolla paikalla järven rannalla, mutta paikalla oli yksi teltta sekä toinen pariskunta laavulla yötä viettämässä. Pidimme tässä lyhyen tauon, vaikka olisin ehkä tarvinnut hiukan pidemmän levon. Petkeljärvelle oli matkaa n. 3 km, joten päätimme jatkaa sinne. Tiesimme siellä olevan mm. keittokatoksen sekä grillikodan, joihin ajattelimme pääsevämme sisätiloihin hetkeksi lepäämään ja tekemään tukevamman aamupalan ja kahvit. Lämpötila oli pudonnut 4 asteeseen ja heti pysähtyessä tuli kylmä. Hyttyset ja mäkäräiset olivat onneksi kadonneet kokonaan.
Petkeljärvelle päästyämme totesimme, että kaikki tilat ovat lukittu. Alueella on yleisessä käytössä oleva ilmainen keittokatos, mutta se on lukossa klo 22-09 välisen ajan. Nyt kello lähestyi kolmea aamuyöllä. Avainkoodin olisi saanut centerin aukioloaikana. Emme olleet tajunneet sellaista etukäteen pyytää, joten lepohetki sisätilassa, joskin kylmässä sellaisessa, jäi haaveeksi. Onneksi sieltä löytyi kuitenkin grillikatos, pöytä ja penkit. Itse olin niin väsynyt, että kaivoin vain kevytuntsikan päälle ja heitin pitkäkseni penkille. Taisin hetkeksi jopa torkahtaa. Sillä välin Johannes laitteli tulet, haki vedet ja valmisti aamupalan sekä kahvit. Aivan ihanaa huolenpitoa, josta olen kiitollinen!
Rajanpolku: Petkeljärvi (Kuikankierros) – Möhkö 15 km
Kun lähdimme Petkeljärveltä liikkeelle, oli päivä jo valoisa ja otsalampun sai pakata reppuun. Pidempi lepotauko, aamukahvi sekä aamun sarastus piristivät ja taas jaksoi juosta ja nauttia kauniista maisemista.
Reitti lähtee ensin Kuikankierrosta pitkin nousten kivikkoiselle harjulle, josta on upeat maisemat järvelle. Aurinko oli hiukan aikaisemmin noussut sumun keskeltä. Näitä maisemia täytyi pysähtyä useamman kerran ihastelemaan ja kuvaamaan. Vaikka aamu oli kaunis, ilma oli kylmä ja usvainen.
Muutaman kilometrin jälkeen tulimme Oinassalmen sillalle, josta reitti kääntyy asfaltoidulle Möhköntielle ja hetken päästä hiekkatielle. Loppuosa olikin sitten pääosin taas hiekkatietä. Muutamia mukavia polkupätkiä oli vielä vähän ennen Möhkön kylää. Kylältä vielä kilometrin matka Rajakartanoon, jossa olimme perillä hiukan seitsemän jälkeen aamulla. Rankka reissu ja jalat olivat aivan loppu. Pieni aamulepo, jonka jälkeen pääsimme päiväsaunaan vihtomaan särkeviä lihaksia ja pulahtamaan viileään Koitajoen veteen. Sen jälkeen syömään Möhkön Rajakartanon herkkuja.
Erilainen juhannus. Hieno, mutta raskas reissu. Reitti oli mukava, vaikka hiekkatietä oli omaan makuuni aivan liikaa. Mutta ryteikköä ei ollut onneksi lainkaan. Nousumetrejä kertyi napsun alle 1500. Möhkön Rajakartanon palvelut kruunasivat hienon viikonlopun. Ja sää oli mitä parhain. Mutta parasta kaikessa oli seura 😊
