Syysviikonloppu Roomassa

Pitkän viikonlopun pituinen piipahdus Roomassa. En ole aiemmin tässä kaupungissa käynyt, ehkä jonkinasteisen turismikammon takia. Mutta Roomasta löytyy paljon kiinnostavia historiallisia nähtävyyksiä, joiden takia kannatti lähteä turistitungokseen. Löysimme myös useamman rauhallisen kohteen, jossa sai kierrellä ilman ryysistä. Ruokakin oli erinomaista ja aurinkoinen syyssää suosi reissua.

Saavuimme Roomaan torstai-iltana ja siirryimme kentältä keskustan alueelle juna-metro yhdistelmällä. Kävelimme hotellille kauniisti valaistun Piazza del Popolon poikki. Hotelli sijaitsi kapealla kujalla vanhassa kivitalossa, kävelymatkan päässä useimmista nähtävyyksistä.

Olimme varanneet etukäteen liput perjantaiksi Colosseumille ja samalla lipulla pääsi kiertämään myös Forum Romanumilla. Olimme forumilla jo heti aamusta porttien avauduttua. Alkuun turisteja oli melko vähän ja jossain osissa sai kulkea niin, ettei ketään muuta näkynyt. Mutta pikkuhiljaa massat löysivät paikalle. Meillä oli all in one -tiketti, jolla pääsi myös museoihin ja näyttelyihin sekä keisari Augustuksen taloon. Useimmilla tuntui olevan vain peruslippu, joten myös näissä erityisemmissä kohteissa sai liikkua melko rauhassa, joissain jopa yksin. Alue on erittäin kiinnostava. Siellä on paljon historiallisia rakennuksia, raunioita ja patsaita, joista olen lukenut lukuisia tarinoita. Vanhoilla kujilla kävellessä tuli pohdittua millaistahan täällä on mahtanut olla n. 2000 vuotta sitten. Mitä ihmiset ovat tehneet ja mitä he ovat miettineet.

Kävimme syömässä lounaan, jonka jälkeen oli meidän aikaikkuna Colosseumiin tutustumiseen. Meidän lipulla pääsi myös areenalle, josta näki hyvin kellarikerrokseen ja vanhoihin käytäviin. Areenalla voi mielessään kuulla suuren yleisön hurrauksen voitokkaan taistelun päätteeksi. Tai jännittyneen kohahduksen, kun leijona hyökkää jonkun vankiraukan kimppuun. Kuiskauksia kaukaa menneisyydestä.

Colosseumilta kävelimme Circus Maximuksen ohi Tiber-joen toiselle puolelle Trasteveren kaupunginosaan. Tätä on kehuttu aidommaksi ja kauniimmaksi Roomaksi, salaiseksi helmeksi. Sitä se on ehkä ollut vielä reilut kymmenen vuotta sitten. Salaisuudesta ei ollut enää tietoakaan. Toki alue on kaunis kapeine kujineen, mutta turisteja oli siinä missä muuallakin Roomassa. Kun on kiertänyt Alppien sympaattisten pikkukylien pittoreskeja kujia, niin näistä Rooman kujista on vaikea sen jälkeen löytää samanlaista tunnelmaa.

Takaisin hotellille palasimme Colosseumin kautta, koska halusimme nähdä rakennuksen sekä Konstantinuksen riemukaaren iltavalaistuksessa. Ja kauniitahan nuo olivat.

Lauantaiaamuna suuntasimme ensimmäiseksi Trevin suihkulähteelle sekä Espanjalaisille portaille. Molemmissa oli jo porukkaa paikalla, mutta vielä aika maltillisesti. Hiukan myöhemmin ohi kulkiessa porukkaa oli jo todella paljon. Kannattaa siis olla liikkeellä todella aikaisin, jos haluaa välttää pahimmat ruuhkat.

Kävelimme Tiber-joen rantaa pitkin kohti Vatikaania, jonne meillä oli myös ennakkoon varatut liput. Matkalla ihailimme Castel Sant’ Angeloa. Onneksi olimme ajoissa liikkeellä, sillä Vatikaanissa oli jokin juhlatapahtuma ja porukkaa oli todella paljon. Paavi Leo XIV oli puhumassa kansalle Pietarinkirkon aukiolla ja kuuntelimme tätä hetken.

Vaikka meillä oli etukäteen ostetut liput, juutuimme silti pitkään jonoon, joka ei liikkunut. Tapahtuma oli poikkeuksellinen ja Pietarinkirkko oli suljettu osaksi aikaa. Kun ovet jälleen avautuivat, sisään pääsi ensin juhlaväki, joita oli todella paljon. Juhlakulkueessa liehui myös Suomenlippu. Ihmiset alkoivat hermostua jonottamiseen ja osa alkoi käymään aika kuumana. Talkooväen oli selvästi haastavaa pidätellä kiukustunutta ihmismassaa ja muutama ryntäsi kohti kirkkoa vartijoiden vastusteluista huolimatta. Osa alkoi myös olemaan heikossa kunnossa, kun aurinko paistoi, eikä juotavaa tai varjoa ollut tarjolla. Lopulta livahdimme aidan välistä juhlakansan jonoon ja pääsimme sisään. Jos olisimme jääneet omaan jonoon, olisi ollut riskinä, että ihmiset olisivat alkaneet rynnimään takaa ja olisimme jääneet kaaoksen keskelle.

Pietarinkirkko oli vaikuttava! Sisällä ei ollut kovin ruuhkaista, koska juhlakansa siirtyi suoraan jumalanpalvelukseen. Meillä oli lippu myös kirkon kupoliin, jonne noustiin useita kerroksia ja kapenevia portaita. Lopulta portaikko oli niin kapea ja kaartui sisään päin, että itsekin piti kävellä ihan vinossa. Kupolista oli upea näköala Vatikaanin ylle.

Meillä oli lippu myös Vatikaanin museoon ja Sikstuksen kappeliin, jotka sijaitsevat toisella puolella Vatikaania. Museo ei ollut mun juttu. Heti alussa oli paljon Egyptiin liittyvää aineistoa, muumioita, sargofageja, ruukkuja ym. Ne olivat erittäin mielenkiintoisia, mutta tuntuu jotenkin absurdilta katsella niitä Roomassa. Mielestäni ne kuuluisivat Egyptiin ja katselisin niitä mieluummin siellä.

Lopuksi tulimme Sikstuksen kappeliin, joka sekin oli erittäin vaikuttava kauniine Michelangelon maalauksineen. Mutta järjestyksenpito kappelissa oli aika ahdistava. Useat järjestysmiehet käskyttivät ihmisiä liikkumaan koko ajan eteenpäin, siirtymään sivuun, astumaan muualle. Tuntui, että jokainen seisoi väärässä paikassa ja koko ajan oli joku komentamassa ja tunnelma oli todella töykeä. Aloin olla myös aika väsynyt pitkän Pietarinkirkon jonottamisen jälkeen. Kappelissa ei saanut valokuvata.

Yleensä olen pitänyt italialaisia erittäin ystävällisinä ja auttamishaluisina, mutta Roomassa näin ei ollut. En nähnyt täällä yhtäkään ystävällistä asiakaspalvelijaa. Mutta ihmekös tuo tässä turistirysässä. Vaikka turismi tuo rahaa kaupunkiin, se rasittaa paikallisten ihmisten elämää kovasti. Lisäksi täällä on rakennustelineitä ja mellakka-aitoja joka paikassa. Niitä on todella paljon. Jokaisen nähtävyyden edessä on vähintään yksi rakennusteline. Myös poliisi on kaduilla vahvasti läsnä. Pienemmälläkin kujalla seisoi vartiossa aina kaksi sotilasta. Mielenkiintoinen huomio oli, että miehellä oli aina tavallinen ase ja naisella rynnäkkökivääri.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme ensimmäiseksi kuuluisalle Piazza Navonalle. Olimme liikkeellä sen verran aikaisin, että aukiolla oli lisäksemme vain muutama kulkija. Aurinko oli vasta tulossa esiin rakennusten takaa.

Piazza Navonalta jatkoimme Pantheonille, joka on Rooman parhaiten säilynyt antiikinaikainen temppeli. Temppelin edustalla on suihkulähde, jossa on monia hauskoja yksityiskohtia. Tullessamme ihmisiä oli vielä melko kohtuullisesti, mutta temppelistä poistuessamme koko aukio oli jo aivan täynnä. Itse temppeli on aika pieni ja erikoisuutena siinä on pyöreä, avoin reikä katossa. Vesisade pääsee siis suoraan sisään. Lattiassa on reikä, josta vesi pääsee myös pois.

Seuraavaksi kiipesimme historialliselle Capitolin kukkulalle, josta avautui hieno näköala Forum Romanumille. Vieressä sijaitsee myös Vittorio Emanuelen mahtipontinen muistomerkki, jonka kävimme katsastamassa.

Kävelimme Piazza Benedetto Cairolin poikki ja istahdimme hetkeksi penkille suihkulähteen äärelle. Tämä on puistomainen piazza ja meidän lisäksi paikalla oli vain muutama paikallinen ihminen. Kaksi naista syötti puluja puiston penkillä.

Kävelimme juutalaiskorttelissa sijaitsevan Octavian porttien läpi. Keisari Augustus rakennutti portit 2000 vuotta sitten yhdistämään kaksi temppeliä ja nimesi sen siskonsa Octavian mukaan. Temppeleitä ei enää ole, mutta portit ovat edelleen jäljellä. Porttien vieressä on vanha Marcelluksen teatteri, joka ulkonäöltään muistuttaa hiukan pienikokoista Colosseumia, vaikka onkin vanhempi. Täälläkin sai liikkua melko rauhassa.

Suuntasimme vielä Campo de Fiorin markkinoiden kautta hotellille. Pienen levon jälkeen meillä oli pöytävaraus Michelin listan ravintolaan, jossa oli tarjolla erinomainen kuuden ruokalajin illallinen. Koska tänään vietin synttäreitä, sain yllärinä kakun kynttilöineen. Italialaiseen tapaan kynttilä pitää katkaista ja samalla toivoa jotain. Täällä myös ravintolan palvelu teki poikkeuksen sääntöön, eli henkilökunta oli poikkeuksellisesti ystävällistä.

Maanantaina meillä oli iltalento takaisin kotiin, mutta ehdimme vielä kierrellä kaupunkia. Laukut jätimme hotellille säilytykseen.

Kiersimme paikallisessa keskuspuistossa, Villa Borghesessa. Täällä oli useita suihkulähteitä, pari pientä järveä ja keskellä puistoa suuri aukio, jossa on järjestetty hevoskilpailuja. Liikkeellä oli paljon lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Yksi puistojumpparyhmäkin bongattiin. Turisteja ei ollut. Puisto rajautui vanhaan Rooman kaupunginmuuriin ja kuljimme muurin portista sisään kaupunkiin.

Kävimme vielä kapusiinimunkkien museossa ja vanhassa kryptassa. Krypta oli hämmentävä. Se on rakennettu tuhansien munkkien luista.

Söimme lounaan Tiber-joen rannassa ravintolalaivassa. Paikka näytti olevan paikallisten suosiossa ja yksi pariskunta saapuikin veneellä ravintolan laituriin. Kun saavuimme paikalle, meille kerrottiin, että ruokaa saattaa joutua hetken odottelemaan, koska toinen kokeista on leikannut veitsellä pahasti käteen. Ambulanssikin tuli paikalle. Saimme kuitenkin ruokamme nopeasti ja se oli hyvää. Syödessä seurasimme usean kilpasoutajan harjoituksia. Joki tuntuu olevan soutajien suosiossa.

Kotimatkalle pääsimme pienen junasäädön jälkeen. Italiassa kun ei yleensä oikein toimi mikään ja kaikki jätetään Herran haltuun, tai vähintäänkin seuraavalle viikolle. Mutta tästäkin selvittiin ja lopulta juna kuljetti meidät lentokentälle ja kotimatkalle.