Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>

Pikkuhiljaa viittäkymppiä ja elämän parhaita vuosia lähestyvä ulkoilmaliikkuja. Nautin Suomen kahdeksasta vuoden ajasta. En osaa päättää, mistä niistä eniten, joten valitsen kaikki.

Liikun paljon, ulkona. Harvemmin kovin tavoitteellisesti. Teen asioita, joita haluan tehdä. Joista nautin. Jos haluan lähteä melomaan auringonlaskuun ja viikon pitkä lenkki jää tekemättä, niin jääkööt. Välttelen pakkoja. Tai kiireen tunnetta. Stressiä. Harvoin tunnen olevani väsynyt. Paitsi illalla, kun kello lähestyy kymmentä.

Saan energiaa poluilla juoksemisesta. Metsässä, merenrannoilla, tuntureilla ja vuorilla. Auringonpaisteessa tai pimeässä otsalampun valossa. Tykkään hiihtää, etenkin pitkiä pertsalenkkejä Lapin tuntureilla. Tai ahkio perässä erämaassa. Toisinaan kovilla sykkeillä ylämäkeen wassulla. Työmatkat kuljen mieluiten pyörällä. Nautin aavasta merestä ja ulkomeren aallokosta. Kajakin äänettömästä etenemisestä. Retkeilystä saarilla, joihin muutoin ei pääse. Retkiluistinten rahinasta sileän jään pinnalla. Kallioseinämän kiipeämistä, vuorenhuipun saavuttamisesta. Adrenaliinipiikistä jyrkänteen reunalla ja henkeä salpaavista maisemista. Ja ihan vain puusaunan pehmeistä löylyistä ja raikkaan viileästä pulahduksesta lyhtyjen valossa. Näitä aiheita todennäköisimmin löytyy myös blogista.

Nautin myös ihan tavallisesta arjesta ja tavallisista asioista, vaikka niistä harvemmin tulee kirjoitettua.

Venetsia

23.10.2022Anne-Mari Ei kommentteja

Reissusta Venetsiaan Munchenin pompulla tuli varsinainen fiasko. Lähtö oli syyskuisena perjantai-iltana Helsingistä suhteellisen tiukalla vaihdolla ja tarkoitus olisi ollut vielä samana iltana olla inhimilliseen aikaan Venetsiassa. Mutta Muncheniin emme koskaan päässeet. Tai pääsimme lopulta, mutta emme lentäen. Munchenissä oli raju ukonilma, emmekä päässeet laskeutumaan sinne. Sen sijaan jatkoimme Stutgartiin, jossa oli tarkoitus tankata ja yrittää … Jatka lukemista Venetsia