Kuuden päivän melontareissu Hangosta Helsinkiin on alkamassa. Tarkoitus ei ole meloa ihan suorinta reittiä, vaan kierrellä saariston sokkeloissa ja koukata myös ulkomeren kautta. Kajakit pakattiin trailerille jo perjantai-iltana ja lauantaiaamuna startattiin auton keula kohti Hankoa ja Tulliniemen rantaa. Hangon rantakadulla söimme vielä lounaan, viimeisen kunnollisen aterian ennen pussiruokintaan siirtymistä. Toki kajakilla liikkuessa olisi helppo ottaa mukaan erilaisia ruokatarvikkeita, mutta lämmin sää rajoittaa niiden säilyvyyttä. Ruokavalintoja ohjaa kuitenkin eniten laiskuus. Ja halu viettää mahdollisimman paljon aikaa vesillä tai saaria tutkimassa.
Tulliniemen rannassa kajakkeja pakatessa aurinko paistoi ja sää oli helteinen. Siitä huolimatta merivesi oli todella kylmää. Rantavedessä ui paljon korvameduusoja ja niitä näkyikin meressä oikeastaan koko matkan ajan. Vihdoin saimme kaikki kajakit vesille ja yhdeksän hengen porukassa kävi iloinen puheensorina kun kaikki odottivat innolla tulevaa seikkailua. Tosin molemmat autokuskit kääntyisivät takaisin pienen päivämelontalenkin jälkeen, kun autot on ajettava vielä takaisin Helsinkiin.
Ensimmäiseksi meloimme katsomaan Hangon edustalla sijaitsevaa Gustavsvärnin majakkaa mereltä käsin. Emme nousseet maihin, koska olimme tässä vaiheessa edenneet vasta 3 km ja täysien kajakkien nostaminen rantaan on aika työlästä. Majakkaan ja saaren linnoitusraunioihin täytyy tulla joskus toisella reissulla tutustumaan tarkemmin. Jatkoimme matkaa kohti itää. Meidän ensimmäinen leiripaikka oli Byxholmin saari, jossa on varausperiaatteella toimiva sauna. Saimme saunan klo 22-24 ajalle. Ennen sitä pystytimme teltat ja teimme iltaruuat kalliolla ilta-auringossa. Sen jälkeen pääsikin jo saunaan ja uimaan auringonlaskussa. Vaikka vielä tässä vaiheessa ei ollut sellainen reissussa rähjääntynyt olo, oli kuitenkin ihana päästä pesemään aurinkorasvat sekä suolan pois iholta. Melontaa tuli ensimmäiselle päivälle 29 km.
Ensimmäisenä aamuna otettiin rauhallinen startti ja lähdettiin liikkeelle vasta puolen päivän aikaan. Seuraava majoitus olisi Jussarö, mutta koska matkaa sinne tulisi suorinta tietä vain noin 10 km, niin oli tarkoitus kierrellä Tammisaaren saariston kansallispuistoa enemmänkin. Koska Atte oli unohtanut hammasharjan, kiertoreitti muodostui kuin itsestään, kun lähdimme melomaan kohti Sommarön satamaa, jossa on kauppa, ravintola sekä pieni leipomokahvila. Täällä söimme lounaan ja kakkua sekä jätskit. Ja täytimme vesisäiliöt. Sommaröstä mukaan lähti myös Pedro. Hän on pieni vaaleanpunainen flamingo, joka ui aina jonkun kajakin perässä, kertoen samalla veden lämpötilan. Pedrosta muodostui tärkeä osa retkeä. Pysähdys venyi aika pitkäksi, mutta matka Jussaröön ei ollut kovin pitkä. Melontaa tuli tälle päivälle kaikkiaan 22 km.
Jussaröön päästyämme miehet ehtivät yleiselle saunavuorolle, mutta naisten vuoro oli jo mennyt. Me naiset siis haisimme merivedelle ja hyvin vietetylle päivälle, miesten tuoksuessa raikkaalle. Istuimme hetken oluella aurinkoisella terassilla ja lähdimme kiertämään 4,7 km pituista luontopolkua, joka esittelee saaren historiaa. Jussarö on mielenkiintoinen saari, jolla on pitkä kaivos- ja sotilashistoria. Reitillä oli useita huonokuntoisia kaivostyöläisten asumuksia sekä vanha retkeilymaja. Kurkistimme ikkunoista sisään ja kiipesimme tikapuitakin ylempään ikkunaan kurkkimaan. Yhdessä huoneessa kaikki oli ennallaan, niin kuin siitä olisi joku juuri poistuntu. Rautainen heteka patjoineen, kahvikuppi ja vanha radio pöydällä, kalenteri seinällä. Vanhanaikainen sisustus ja paksu pölykerros kuitenkin kertoi, ettei huoneessa ole käyty aikoihin. Seuraava kohde, Rautaranta oli hieno musta hiekkaranta. Tutkittavaa löytyi niin paljon, että kierros venyi aika myöhäiseksi ja me lähdimme tekemään iltaruokaa muiden jatkaessa retkeään. Kävimme Johanneksen kanssa vielä aamulla katsomassa vartiotornin, jonka illalla jätimme nälkäisinä väliin.
Seuraavaksi suunta oli avomeren kautta kohti Inkoota. Majoitus vaihtui Gölisnäsin satamaan saunan takia. Saimme vuokrattua ison saunan klo 20 alkaen. Kun olimme meloneet Jussaröstä jonkin matkaa avomerellä, näkyi kaukana horisontissa pieni kalliosaari ja siinä pieni musta piste. Hetken arvuuteltuamme päättelimme, että se olisi Ytterlandin kalliosaari, jossa on pieni autotupa. Äänestyksen jälkeen päätimme lähteä melomaan sinne. Aallokko oli pienessä vastatuulessa kohtuullista ja matka eteni hyvin. Aurinko kimalteli aallokossa ja näkökentässä oli pääosin vain merta ja taivasta. Vain vasemmalla puolella kaukana näkyi pala saaristoa, joten suuntasimme katseemme oikealle ja nautimme aavasta merestä ja vapauden tunteesta.
Pieni autiotupasaari oli karun kaunis. Autiotupa näytti ulkopäin somalta ja houkuttelevalta mutta sisältä se oli aika sotkuinen ja ahdas. En ehkä yötä haluaisi siellä viettää, ellei olisi pakko. Mutta merihädässä varsin hyvä suoja. Saariston vanhoja kalastajatupia ei ylläpidä mikään taho. Veneilijät kunnostavat niitä toisinaan ja monet jättävät ruokia tai muita tarvikkeita kaappeihin. Aikamme tupaa ja saarta tutkittuamme jatkoimme kohti Inkoota ja Gölisnäsin satamaa ja saunaa. Oli mahtavaa päästä taas pitkän päivän jälkeen rentoutumaan porukalla saunan lauteille. Matkaa tälle päivälle tuli 27 km.
Tiistaiaamuna lähdimme melomaan jälleen ulkomerelle. Tarkoitus oli käydä pienellä, ulkomerellä olevalla Sadelnin saarella, jossa on myös autiotupa. Aallokkoa oli nyt huomattavasti enemmän ja sivutuuli puhalsi suoraan kylkeen, mutta keli oli vielä ihan melottavissa. Rantautumispaikkana oli vain hyvin pieni hiekka- ja kivikieleke johon juuri ja juuri saimme aseteltua kaikki kajakit, mutta kovin helppo tetris se ei ollut. Autiotupa oli aika tilava. Kerrossängyt 10 hengelle. Täältä päätimme jatkaa vielä viereiselle Hästenin saarelle, joka on vielä pienempi saari vielä hiukan ulompana merellä. Siellä on kahden juoksututun kunnostama pieni autiotupa. Tuuli alkoi nousemaan ja matkalla saimme jo kunnon aallokkoa. Iloinen puheensorina lakkasi jossain vaiheessa kuulumasta, kun kaikki keskittyivät suuriin aaltoihin ja omaan etenemiseen. Hieno kokemus meloa vaihteeksi ulkomeren aallokossa. Se on aivan erilaista, kun rannikoiden terävä röykytys.
Sisämaata kohti meloessa pysähdyimme Stora Fagerön saarelle lounaalle. Melontamatka oli melkoista pukkelikkoa sivu-takatuulessa, mutta perillä odotti hieno hiekkaranta. Tästä jatkoimme lounaan jälkeen vielä Stora Halsön saarelle Kopparnäsin edustalle, jossa on myös varausperiaatteella toimiva sauna. Tämä oli pisin melontapäivä ja matkaa olisi tullut noin 40 km. Halusimme kuitenkin meloa maratonin täyteen, joten kiersimme vielä saaren kertaalleen ympäri, jotta melontamatkaa tuli lopulta reilu 43 km. Muut rantautuivat pohjoispuolen kallioille ja me Johanneksen kanssa kahdestaan Itäpuolen hienolle pienelle hiekkarannalle. Tämä oli upea leiripaikka. Saunaan pääsimme klo 22. Kaivo oli kuivunut, joten pesuvettä ei ollut tarjolla. Makeaa vettä saimme kasaan sen verran, että saimme löylyä heiteltyä, mutta peseytyminen tapahtui merivedellä. Mukava oli peseytyä kuitenkin. Ihailtiin upeaa tähtitaivasta hetken aikaa ennen nukkumaan menoa.
Aamulla joimme kahvit rauhassa rantakallioilla auringonpaisteessa ja jatkoimme sen jälkeen matkaa kohti itää ja Helsinkiä. Kiersimme Upinniemen mukavassa aallokossa ja suuntasimme kohti Porkkalanniemen kärjessä olevaa Träskön saarta, joka on luonnonsuojelualue. Saaren edessä näimme hylkeen, joka välillä kurkisteli vähän matkan päässä ja sukelsi, noustakseen esiin taas jossain toisessa kohtaa. Kävimme kiertämässä Träskön 2,6 km luontopolun. Pysähdyimme myös Porkkalan Lähteelässä syömässä lohikeitot ja jätskit ja täytimme vesipussit. Suunnitelma oli jatkaa tästä yöpymään Bylandetille Porkkalan Itäpuolelle. Seuraavalle päivälle oli luvassa kovaa tuulta ja muutenkin Helsingin lähestyminen ei enää houkutellut varsinaiseen nähtävyysmelontaan, joten jatkoimme vielä seuraavan selän yli Stora Brändöseen. Näin välttäisimme ison selän ylityksen kovalla tuulella, ja samalla saimme n. 5 km lyhennettyä viimeisen päivän melontaa. Täällä ei ollut kovin hyviä leiripaikkoja, mutta ilta meni rannassa kuitenkin mukavasti edellisten grillaajien hiipuvilla tulilla vaahtokarkkeja paistellen. Puita emme enää lisänneet, koska metsäpalovaroitus on voimassa. Viimeisen illan kunniaksi laitoimme kaikki loput eväät yhteiseen nyyttäripöytään tarjolle ja grillasimme vaahtokarkkeja. Ilta vierähti mukavasti jutellessa, napostellessa ja tappelevia minkkejä seuratessa. Matkaa tuli 28,5 km.
Viimeinen päivä kohti Helsinkiä ei ollut enää niin nautittavaa melontaa, kun liikuimme tutuilla lähivesillä ja monet saaret ovat täyteen rakennettuja. Vesiskoottereita oli paljon liikenteessä. Tuuli ei kuitenkaan yltynyt sellaiseksi, kuin ennusteissa oli lupailtu. Saattelimme Hassen Eskimoiden rantaan ja söimme lounaan Isossa Vasikkasaaresta, josta meloimme kotilaituriin. Matkaa tuli 25,5 km. Kaikkiaan koko reissun matkaksi tuli 176 km. Viimeistä päivää lukuun ottamatta näimme joka päivä merikotkia ja haahkoja. Reissu oli mahtava ja säät olivat parhaat mahdolliset.
